Mites tätä Bloggeria käytettiin...

Eli joo, on taas ollu taukoo, mutta ei varmaan tullu yllätyksenä. Tänään oon ommellut ja ommellut. Tädin jakkuun piti laittaa napitus ja tädin miehen pelipaitaa pienentää (peukut nyt pystyyn et tuli oikeen kokonen!) ja sit rykäsin yhden rintakorun vielä. Sit oon kattonu Bonesia Netflixistä ja dataillut. Eli huisin jännää! Ajattelin nyt listata ärsyttäviä asioita vol. 2:n. Eka löytyy täältä. Sekaan ripottelen taas mukavia kuvia tasapainon säilyttämiseksi. :-)

Tämmöstä säätä Savossa. Iiiihhhana kesäsää.

1. Ärsyttävät lyhenteet nettipalstoilla ja -keskusteluissa. Esim me&i=miikkari, liivihame=liivari, neppari=neppi, resori=ressu, onhan näitä. ARGH. "Ompelin just Irmelille miikkari-tyylisen liivarin helmaressulla" eih. Tiiän, pikkumaista, mutta se lienee tämän listan pääpointtikii, olla pikkumainen ja valittaa turhasta. Ehkä tääkin helpottaa pikku hiljaa kun se sivu, josta tää ärsytys on peräisin, kaatui jostain syystä jo viime kuun puolella eikä ole vieläkään päässyt ylös. Harmi sinänsä, muuten sivu oli hyvä. Facebook-ryhmissä nää lyhenteet ei taas jostain syystä ärsytä lainkaan, liekö se jotenkin puheenomaisempi ympäristö muutenkin?

2. Tilannetajuttomat ihmiset. Yltiöeläinrakkaan ihmisen kämpälle tullessa ei kannata vitsailla kissojen tappamisella. Tai juhlissa ei kannata mölistä mikkiin juhlapuheen aikana.

Poliiseja odotellessa. Kuvassa neljä chiliä ja yksi suippopaprika. Ja basilika näkyy kurkistavan.

3. Huonosti tehdyt asiat. Jos tekee jotain, miksei voi tehdä kunnolla? Törmäsin eräällä nettikirpparisivulla jonkun itse tekemiin tekstiilituotteisiin, joissa ei mikään sauma kohdannut ja linjat oli vahingossa vinot. Ihmekö, jos on suomalaisen käsityön maine kuralla, kun sekundaa tuntuu tulevan joka tuutista. Kyllä se työn arvostus tai sen vähyys näkyy siinä laadussa ja työnjäljessä.

4. Halvalla myytävät asiat. Edellä mainitut tuotteet oli ihan sairaan halpoja. Hinta ei kattanut edes materiaaleja. Miksi tehdä, jos ei halua panostaa, eikä saada edes omiaan takaisin? Lahjottais vaikka johonkin ennemmin. Argh. Edelleen, arvostuksen puute.

Käytiin ihanissa häissä Pohojammaalla. Paikkalaput (sukunimet poistettu vainoharhaisuuden vuoksi) oli taiteltu pienten sydänten sisään. Ja hääpari oli ku kuninkaallisista häistä (ei siitä suomalaisesta nolosta tv-sarjasta)! Hyvä reissu! :-)

5. Tympeä asiakaspalvelu. Onko oikeesti liikaa pyydetty, että puhelimeen vastataan edes neutraalisti? Että ei olla naama norsun v:llä tiskin takana? Ettei näytetä ja huouta sitä, et v:täkö siihen tulit kyselemään?

6. Kotitöiden kasaantuminen toisen harteille. Jos on roskis täynnä, sen voi myös viedä. Jos oven eteen on laitettu esim pussillinen maitotölkkejä, onko se pakko nostaa edestä? Eikö vois vaan viedä niitä keräykseen? Onko oikeesti niin vaikeeta pyyhkiä pölyjä ja murusia ja viiä roskia? EI. Perkele.

Lähtöpäivänä häistä oli itse kullakin horjakka olo ja puvuntakki kateissa. Mut hyvä reissu, tulipahan tehtyä!

Siinähän noita taas. Huh, nyt on purettu oloa. Ehkä tää taas tästä hetken. :-) Voitteko samaistua johonkin pointtiin, vai olenko vaan pikkumainen turhasta valittaja?

-kirppu

Freaks and Geeks

Aikaisemmin oon jorissut Buffysta ja C.S.I:sta, ja nyt on vuorossa Freaks and Geeks! Yksi parhaita sarjoja, jota on tv:ssä nähty. Sarjaa nähtiin surkeat 18 jaksoa vuosina 1999-2000. Surkeat siksi, koska olisin halunnut nähdä lisää! ;;____;; Sarja onkin saanut lukuisia mainintoja erilaisissa medioissa, mistä yksi on TV Guiden numero yks sarjoissa, jotka on lopetettu liian aikasin. En muista enää missä ite törmäsin sarjaan alun perin, mutta ei oo kyllä harmittanu pätkääkään :-D


Sarja kertoo siis 1980-1981 high schoolin kouluvuoden oppilaista. Friikeistä ja nörteistä, kuten nimikii kertoo. Sarjan päähahmona vois pitää Lindsaytä, jonka perus-klikkirooli muuttuu sarjan alussa. Syitä, miksi pidän sarjasta, on monia. Tässä nyt listailen taas perinteiseen tapaan muutamia. :-)


1. Sarjan hahmot on ihan helkkarin mahtavia! Etenkii nää nörtit on jotain ihan parasta. Rillit huurussa kalpenee tän rinnalla 100-0. Erilaisista rooleista ja henkilökemioista syntyy myös hauskoja tilanteita, kun ihmiset joutuu odottamattomiin tilanteisiin.

2. Sarjan kasari-look on ihan mahtavaa! Ihania ruskeita ja keltaisia ja oransseja rytkyjä, sekä ns. kovisten oma tyylinsä, oh. Hauskaa myös huomata miten sen ajan tyyli ei ole ihan niin vanhanaikasen näköistä, ku mitä luulis. Voihan se toki olla, että kuvausajan tyyli on osaltaan vaikuttanu siihenkin, mutta en ainakaan ite huomannu mitään selkeitä ysäri-viboja kyseisestä sarjasta :-)


3. Sarjan näyttelijäkaarti on myös jotain aivan parasta! Vai kuka voi kieltäytyä Jason Segelin, Seth Rogenin, Busy Phillipsin ja James Francon näkemisestä nuorempina? No okei, varmasti monikii. Mut etenkii Jason Segel, oi mikä nuori köriläs. Kaikkiin rooleihin on miusta saatu just hyvin siihen kyseiseen hahmoon sopiva näyttelijä, joten roolisuoritukset tuntuu hyvinkii luontevilta ja aidoilta.


4. Lempihahmoni sarjassa on kevyesti Sam Weir, jota näytteli John Francis Daley. Mahtava kiusallinen nörtti-pikkuveli!


5. Ja kakkossijalle pääsee myöskin yhtä kevyesti Bill Haverchuck, jota näytteli Martin Starr. Nyt jos googlaa kummankin näyttelijän, voi ihmetellä miten on tyypit ajan kuluessa muuttuneet.

Tiivistettynä vois sanoa, että sarja on aidon tuntuinen, uskottava, hauska ja ilo silmälle. Kässäri on mainio, eli dialogi on hyvää, sekä näyttelijävalinnat suorastaan täydelliset. Ainut negatiivinen seikka tulee sarjan lyhyydestä, mutta toisaalta sarja loppui siten, että sen loppuminen tuntui kuitenkin loogiselta. Ei jäänyt kaivelemaan niin kuin joidenkin muiden äkisti lopetettujen sarjojen kanssa.



Katsokaa sarjaa hyvät ihmiset! Onko kukaan tänne eksyneistä mitä mieltä asiasta? Oletteko sarjaan jossain törmänneet ja jos niin mitä tykkäsitte? :-)

-kirppu

Marimekko-raivoa

Viimesen päivän (vai viime päivien? o__O) aikana on monessakin blogissa kohkattu Marimekon uusimmasta plagiointi-kohusta. Muistin virkistykseksi tässä se ensimmäinen näin alkuun.

Kuvat HS.fi

Tässä tapauksessa Isola sentään myönsi plagioineensa. >>Ylen sivuilta<< kopioidussa kommentissa Isola kertoo,

"- En tullut ajatelleeksi tekijänoikeuksia tai sitä, että omisin jonkun toisen luovaa työtä. Metsänväki tuntui niin läheiseltä, ja halusin jakaa metsätunnelman mahdollisimman monien kanssa."

Herääkin kysymys kuinka tää voi olla mahdollista? Miten ei maankuululla suunnittelijalla käy mielessä, ettei suora kopiointi ole ehkä ihan sallittua? Vertailun vuoksi vielä kuva, johon laitoin kummankin kuvan päällekkäin, jotta näkee miten "Isolan kuosi" ei ole vain hakenut 60-luvun kuvituksesta inspiraatiota, vaan miten puiden ääriviivatkin menevät yksi yhteen...

No, sitten tuli toinen (paljon pienempi) polemiikki Isolan toisestakin kuosista, josta uutinen >>tässä<<. Tässä tapauksessa tosin on oikeestikin (miusta) mahdollista, että kyse on sattumasta. Esimerkiksi neidonhiuspuun lehteä ei voi kovin monella eri relistisella tavalla kuvata. Mutta silti, hieman arveluttavaa ottaen "suunnittelijan" historian huomioon. Hauskaahan tässä oli minulle se, että alkuperäisen taideteoksen tekijän (Maria Jauhiaisen) reaktio asiaan oli se, mitä olisi Isolankin kuvitellut kokevan:

"– Sain yhteydenottoja, joissa onniteltiin siitä, että olen alkanut suunnitella Marimekolle. Kun näin Marimekon kuosin pelästyin, että se oli Maija Isolan suunnittelema vanha kuosi, joka tuotiin uudestaan myyntiin. Ihmettelin, miten samaa aihetta voi käsitellä niin samalla tavoin. Kauhistuin, että minua syytetään plagioinnista, hän sanoo Taloussanomille."

Tässä jossain välissä ">>Marimekko otti opikseen<<" Ylen mukaan. Marimekon taiteellisen johtajan sanoin:

"Kun aloimme pohtia, miten tästä eteenpäin ja miten tämä saadaan ratkaistua, meillä syntyi välittömästi ajatus, että miten tällaisen ikävän asian voi kääntää voimaksi ja energiaksi", Marimekon taiteellinen johtaja Minna Kemell-Kutvonen kertoi.

No entäs nyt sitten? Nyt tosiaan pulpahti pintaan uusin plagiointi(epäily), tällä kertaa Teresa Moorhousen "suunnittelemana". Kuva puhukoon puolestaan.

Kuvat härskisti pöllitty RAM SAM SAA:n blogista. Nähtävästi lastenkirjan vuosi onkin 1968.

Ylen Aamu TV:n haastattelussa olikin hieman toinen meininki. >>Katso ohjelma tästä<<.

Nyt em. taiteellisen johtajan mielestä:

"Teresan työ pohjautuu hänen omiin mielikuviinsa ja tulkintaansa Englannin maaseudun puutarhoista, joissa puut olivat riveissä ja leikattiin tyypillisesti pallon muotoon", hän sanoo HS:lle.Toisaalta työssä on hänen mukaansa haettu 1960- ja 1970 -luvun tyyliä,  joka on Marimekolle tyypillinen kuvailme. "Olennaista on katsoa työtä kokonaisuutena. Nyt keskitytään 3-4 puun muotoon ja asentoon, mutta kokonaisuus on ihan erilainen", Kemell-Kutvonen sanoo."

Eli ei se mitään, vaikka lastenkirjan kuvan ja kuosin puiden oksien määrä ja haarautuvuus on lähes sama. Eikä sekään mitään, että jopa puiden ominaismuotokin on sama. Eikä sekään mitään, että lehtien ja hedelmien rytmi on kummassakin lähes sama. Ehei! Tämä ei suinkaan ole plagiointia, sillä taideväärennöksiin erikoistuneen asiantuntija Pauliina Laitinen-Ahon mielestä töiden lukuisat yksityiskohdat osoittavat että kyseessä on taiteilijoiden eri näkemykset. Kopiokohussa on jopa hänen mukaansa >>"vainoamisen makua"<<. Oksien roikkuvuudessa havaittavat selkeät erot jo pelkästään erottavat työt erilaisiksi. Ja värien käyttökin on ihan erilaista. 

Sori, ei mee läpi. Kysympä vaan, että 

• Miten on mahdollista, että Marimekolla menee tämmönen asia maton alle lakaisulla läpi, jos edes MAMK:ssa ei olis tämmöistä "suunnittelua" hyväksytty?


• Jos esim. minä olisin plagioinut alkuperäistä kirjaa ja painanut tuosta kangasta, kuinkahan todennäköisesti olis ollu Marimekko hengittämässä kohta niskaan? Veikkaan, että yllättävän nopeasti!

Näin ne hommat hoidetaan, hyvä Marimekko!

- ärtynyt ja sarkastisen huvittunut kirppu