Mittumaari!

Minä avaan syömeni selälleen 

ja annan päivän paistaa. 

Minä tahdon kylpeä joka veen 

ja joka marjan maistaa.  

Minun mielessä on juhannus

ja juhla ja mittumaari.

Ja jos minä illoin itkenkin 

niin siellä on sateenkaari.  

-Eino Leino-

Nyt niitä kyselyn tuloksia...

Ei menny nyt tän aikataulun kanssa niin ku Strömsössä, mut viikonloppu mikä viikonloppu (piti jo viikko sitten kirjottaa tää...). Ollu koulun kanssa hommia niin ei sit inspannut kuitenkaan siitä vielä tännekin kirjottaa. Mut nyt, opparin kyselyn tuloksia. Tuotteita koskevan alkuperäsen postauksen löydät täältä.

Kyselyyn vastasi siis 107 henkilöä, joista selkeesti suurin osa (98 kpl) oli naisia. Suurin osa vastaajista oli 20 - 30 vuotiaita, ja joko koulussa tai vakituisessa työssä. Kysyin sitten mielenkiintoisinta tuotetta. Selkeänä voittajana Lempo-huppuliivi. Kuvan alla muutama perustelu siitä, miksi tätä pidettiin kiinnostavimpana.

LEMPO

- Muhkeuden säätöominaisuus vaikuttaa kivalta. Haluan kokeilla miltä minun persukseni näyttäisi tässä vaatteessa.

- 'Muhkeudensäädin' on kiva! saa muutettua ylkonäköä helposti. Kiva kuosi.

- Kankaan kuosi sekä pellava materiaalina miellyttää. Kuosi näyttää sellaiselta, että pellavalle ominainen ominaisuus, rypistyminen, vain korostaa kuosia. Sivun nyörityksillä saa mallia mukavasti muunneltua. Muhkea huppu hyvä!

Toisin sanoen, suurin osa kommenteista tykkäs tuosta liivin muodosta ja säätömahdollisuudesta. :-) Tylsimpänä tuotteena pidettiin Hiisi-liiviä.

HIISI

- Olen vain puolitoista metrinen, joten näyttäisin  vain entistä lyhyemmältä ja pönäkämmältä.

- liian goottimainen :)
- ei ole yhtään mun tyyliä.

Tiivistäen: ihmiset piti liiviä joko liian synkkänä ja goottina, tai liian tätimäisenä. :-) Eli ei miun tuotesuunnittelu sit ihan sieltä selkeimmästä päästä taida olla monenkaan mielestä. :-) Toiseks tuli sekä mielenkiintosin, että tylsin -äänestyksissä Kokko-bolero. 

KOKKO

Aika tasaisesti jakautu äänet muuten, mutta ykkössijalle tulleet oli kyllä ihan selkeän kaulan saanu äänimäärissä kummassakin kategoriassa. Sitten kysyin mielikuvia tuotteiden hinnoista. Eli että onko tuote kallis/halpa/sopiva, ja jos on jompi kumpi ääripää, niin mikä olisi parempi hinta. Näiden vastausten suhteen ei tullut yllätyksiä, ei positiivisia kuin negatiivisiakaan. Osasin odottaakkii, että niitä pidettäisiin johdonmukaisesti aika korkeina. Eräskin vastaaja kommentoi, että ”I feel that for new products of an unknown designer the prices are way too high. I think it is better to start small”. 

On tietyllä tavalla hyvin turhauttavaa, kun tuntuu siltä, ettei ihmiset ymmärrä, miten paljon käsityön tekeminen ja materaalit maksavat. Jos alat myymään suunnittelemaasi ja ompelemaasi mallistoa halvoilla hinnoilla, jotka eivät kata edes siihen käytettyjä materiaaleja ja tunteja, mistä se kertoo? Ensinnäkään yritystoimintaa ei kannata harrastaa vain tekemisen ilosta, ja jos tuotteita myydään tappiolla, ei siitä hyödy kukaan. Toisekseen liian halvat hinnat luo epätervettä kilpailua alalle. Realistiset hinnat näyttävät aivan varmasti hirvittävän kalliilta verrattuna alas poljettuihin hintoihin. Potentiaaliset asiakkaat ovat tottuneet jättiketjujen halpoihin vaatteisiin eivätkä halua maksaa tuotteista niille kuuluvaa hintaa. Onkin jotenkin kieroutunutta, että ihminen voi laittaa 100 € tunnin kampaamo- käyntiin, mutta pitää vastaavaa hintaa parhaimmillaan vuosia kestävästä, laadukkaasta vaatteesta törkeänä. 

Korut

Toisaalta täytyy myös huomioida vastaajien ikä ja työtilanne, sillä esimerkiksi opiskelijan on usein hankala irrottaa budjetistaan rahaa arvokkaampiin ostoksiin, oli tuote kuinka houkutteleva hyvänsä. Jos kyselyyn vastanneiden keski-ikä olisi ollut korkeampi, olisivat tuloksetkin olleet varmasti erilaisia. 

Jos nyt mielenkiinto heräs, niin ota yhteyttä. Tuotteista on osa mennyt kaupaksi ja arvoin yhden kaulakoruista, mutta ainahan niitä voi tehdä lisää, jos sattuu kiinnostamaan. ;-)

-kirppu

C.S.I

Buffyn esittelin täällä. Sen jälkeen on ollut hankala keksiä mitään muuta tv-sarjaa, mistä puhua, sillä rima on nyt niin korkealla. En koe, et tällä postauksella päästään lähellekään Buffyn tasoa, mut pakkohan se on jotenkin päästä siitä eteenpäin siitä huolimatta. :-)


Kyseessä siis yksi iki-suosikeistani, eli CSI. Kyllä, hieman laimea iki-suosikki, mutta koittakaa kestää. Oon seurannut CSI:ta koko sen ajan, mitä se on Suomen telkkarista tullut, eli yli kymmenen vuotta. En tiedä tarkalleen miksi. Oon aina ollut rikossarjojen ja -kirjojen ystävä, joten aihe houkutti alunperin siksi, lisäks sarjan idea oli aikoinaan aika uusi. Tai siltä ainakin tuntui.


Eri kaupunkien CSI:t on tyyliltään miusta aika erilaisia. Las Vegas on yhdellä sanalla kuvattuna kummallinen, New York on synkkä ja Miami puolestaan oli korni. Jälkimmäinen on jääny kyllä enimmäkseen katsomatta. En vaan kestä sen korniutta, vaikka Horatiota näyttelevä David Caruso onkin legendaarinen. Realismiahan sarjassa ei muutenkaan ole edes nimeksi asti. Kaikki rikostekniset kokeet valmistuvat silmänräpäyksessä, rikosteknikot ajelevat Hummereilla ja ammuskelevat epäiltyjä kiihkeissä takaa-ajotilanteissa ja sumeita valvontakamerakuvia voidaan zoomata ja tarkentaa sormenjälkien tallentamiseen asti. Lempparini onkin Las Vegas, ja kakkosena New York, jota en tosin ole niin hanakasti seurannut, kuin ensimmäistä. Siksi höpisenkin nyt CSI Las Vegasista.


Kaikki CSI:t henkilöityy miespäähenkilöihinsä hyvinkin voimakkaasti. Esim. Las Vegasissa Grissom toi sarjaan oman melkeimpä nörtin vivahteensa. Ötököiden tutkiminen esimerkiksi ruumiin kuolinajan määrittämisessä onkii miusta ollu aina kiinnostava tieteenala, sillä no, luontoa on hankala huijata. Lisäks ötökät on tullu kaiken rikoskirjallisuuden myötä tietyssä mielessä aika tutuiksi. :-) Grissomin lähdettyä sarjasta ns. päämieheksi tuli Ray Langston, joka ei hankalan taustansa lisäksi jäänytkään oikein muusta mieleen. Langston oli silti hahmona mielenkiintoinen, ja yksi harvoista tummaihoisista näyttelijöistä sarjassa. Yleensä tummaihoisten roolit on varattu sarjassa gangstereille ja ruumiille, tyypilliseen amerikkalaiseen tapaan... Langstonin jätettyä sarjan, päämieheksi tuli D.B. Russell. Russell on taas askel takaisin nörtimpään suuntaan, ja miusta hahmo on parannus Langstonin hahmoon nähden.


CSI Las Vegasissa on esiintynyt (NY:ssa ja Miamissa toki kanssa) paljon julkkiksiakin. Mm. Dita von Teese, ikuisesta uhmaiästä kärsivä vaippahousuinen Douche Bieber, Marcia Cross, Dakota Fanning ja ihq Supernaturalin Misha Collins.

Seuraavaksi syitä miksi yhä pidän CSI:LV:sta:
1. Nyt jo miulle klassikkosarja, jonka idea oli aikanaan oivaltava, eikä ole vieläkään väsähtänyt (miusta) liiaksi. Sarjan rakenne mahdollistaa hyvin useat tuotantokaudet.

2. Visuaalisesti kiinnostava. Värimaailma ja maisemat on miun silmää miellyttäviä.

3. Koska oon seurannut sarjaa jo pitkään, on hahmot tavallaan tuttuja. Sarja on vähän niin kuin lohturuokaa telkkariohjelman muodossa.



4. Sarjan skenaariot on välillä niin uskomattoman övereitä, että piää nostaa hattua. Huomaa, ettei sarjaa tehdä liian vakavissaan 24/7, sillä esim. tuo ylläoleva dinosaurus-jakso oli sen verran överi, et oksat pois. :-)

Huonona puolena sanottakoon, et tässäkin, kuten monessa muusakin rikossarjassa, naisten roolitus on aika kehnoa. Kaikissa CSI:ssa on pari stereotyyppistä naistutkijaa, mutta muuten naisten rooliksi usein jää joko alastoman kauniin ruumiin näytteleminen, tai lähes sosiopaatin murhaajan (lue: kylmäverisen tappajan) rooli. Lähes kaikki näyttelijät on aika stereotyyppisiä (vaaleaihoisia, hoikkia, heteroseksuaaleja), mikä pidemmän päälle käy kyllä pistämään silmään. Mutta ei tämä sarja onneksi sieltä pahimmasta päästä siinä mielessä ole.

Onko kukaan muu enää jaksanut katsoa CSI:ta? Jos, niin onko teillä suosikkikaupunkia tai hahmoa? ;-)

-kirppu