Buffyn esittelin täällä. Sen jälkeen on ollut hankala keksiä mitään muuta tv-sarjaa, mistä puhua, sillä rima on nyt niin korkealla. En koe, et tällä postauksella päästään lähellekään Buffyn tasoa, mut pakkohan se on jotenkin päästä siitä eteenpäin siitä huolimatta. :-)
Kyseessä siis yksi iki-suosikeistani, eli CSI. Kyllä, hieman laimea iki-suosikki, mutta koittakaa kestää. Oon seurannut CSI:ta koko sen ajan, mitä se on Suomen telkkarista tullut, eli yli kymmenen vuotta. En tiedä tarkalleen miksi. Oon aina ollut rikossarjojen ja -kirjojen ystävä, joten aihe houkutti alunperin siksi, lisäks sarjan idea oli aikoinaan aika uusi. Tai siltä ainakin tuntui.
Eri kaupunkien CSI:t on tyyliltään miusta aika erilaisia. Las Vegas on yhdellä sanalla kuvattuna kummallinen, New York on synkkä ja Miami puolestaan oli korni. Jälkimmäinen on jääny kyllä enimmäkseen katsomatta. En vaan kestä sen korniutta, vaikka Horatiota näyttelevä David Caruso onkin legendaarinen. Realismiahan sarjassa ei muutenkaan ole edes nimeksi asti. Kaikki rikostekniset kokeet valmistuvat silmänräpäyksessä, rikosteknikot ajelevat Hummereilla ja ammuskelevat epäiltyjä kiihkeissä takaa-ajotilanteissa ja sumeita valvontakamerakuvia voidaan zoomata ja tarkentaa sormenjälkien tallentamiseen asti. Lempparini onkin Las Vegas, ja kakkosena New York, jota en tosin ole niin hanakasti seurannut, kuin ensimmäistä. Siksi höpisenkin nyt CSI Las Vegasista.
Kaikki CSI:t henkilöityy miespäähenkilöihinsä hyvinkin voimakkaasti. Esim. Las Vegasissa Grissom toi sarjaan oman melkeimpä nörtin vivahteensa. Ötököiden tutkiminen esimerkiksi ruumiin kuolinajan määrittämisessä onkii miusta ollu aina kiinnostava tieteenala, sillä no, luontoa on hankala huijata. Lisäks ötökät on tullu kaiken rikoskirjallisuuden myötä tietyssä mielessä aika tutuiksi. :-) Grissomin lähdettyä sarjasta ns. päämieheksi tuli Ray Langston, joka ei hankalan taustansa lisäksi jäänytkään oikein muusta mieleen. Langston oli silti hahmona mielenkiintoinen, ja yksi harvoista tummaihoisista näyttelijöistä sarjassa. Yleensä tummaihoisten roolit on varattu sarjassa gangstereille ja ruumiille, tyypilliseen amerikkalaiseen tapaan... Langstonin jätettyä sarjan, päämieheksi tuli D.B. Russell. Russell on taas askel takaisin nörtimpään suuntaan, ja miusta hahmo on parannus Langstonin hahmoon nähden.
CSI Las Vegasissa on esiintynyt (NY:ssa ja Miamissa toki kanssa) paljon julkkiksiakin. Mm. Dita von Teese, ikuisesta uhmaiästä kärsivä vaippahousuinen Douche Bieber, Marcia Cross, Dakota Fanning ja ihq Supernaturalin Misha Collins.
Seuraavaksi syitä miksi yhä pidän CSI:LV:sta:
1. Nyt jo miulle klassikkosarja, jonka idea oli aikanaan oivaltava, eikä ole vieläkään väsähtänyt (miusta) liiaksi. Sarjan rakenne mahdollistaa hyvin useat tuotantokaudet.
2. Visuaalisesti kiinnostava. Värimaailma ja maisemat on miun silmää miellyttäviä.
3. Koska oon seurannut sarjaa jo pitkään, on hahmot tavallaan tuttuja. Sarja on vähän niin kuin lohturuokaa telkkariohjelman muodossa.
4. Sarjan skenaariot on välillä niin uskomattoman övereitä, että piää nostaa hattua. Huomaa, ettei sarjaa tehdä liian vakavissaan 24/7, sillä esim. tuo ylläoleva dinosaurus-jakso oli sen verran överi, et oksat pois. :-)
Huonona puolena sanottakoon, et tässäkin, kuten monessa muusakin rikossarjassa, naisten roolitus on aika kehnoa. Kaikissa CSI:ssa on pari stereotyyppistä naistutkijaa, mutta muuten naisten rooliksi usein jää joko alastoman kauniin ruumiin näytteleminen, tai lähes sosiopaatin murhaajan (lue: kylmäverisen tappajan) rooli. Lähes kaikki näyttelijät on aika stereotyyppisiä (vaaleaihoisia, hoikkia, heteroseksuaaleja), mikä pidemmän päälle käy kyllä pistämään silmään. Mutta ei tämä sarja onneksi sieltä pahimmasta päästä siinä mielessä ole.
Onko kukaan muu enää jaksanut katsoa CSI:ta? Jos, niin onko teillä suosikkikaupunkia tai hahmoa? ;-)
-kirppu
No comments:
Post a Comment