Täällä on satanu koko päivän lunta. Hyvä päivä ommella lämpimissä sisätiloissa siis. Ensimmäinen varsinainen vaatekappale opparia varten lähes valmis. Huomenna saan sen tehtyä loppuun ja sitten voin siirtyä seuraavan kimppuun! Yllättävän hyvältä näyttää. Kai se on tää luova-ala, mikä aiheuttaa epävarmuutta omiin kykyihin. Sama muidenkin käsitöiden kanssa. Ihan Itsen sivuilla onkin puhuttu asiasta käsityöitsetunnon nimellä. Vaikka kykyä ja taitoa olisi, silti tuntuu että takaraivossa nakertaa epäilys siitä, onko valmis työ tarpeeksi hyvä. Kai se ongelma on siinä, että aloittaessaan tekemään mitä hyvänsä, mielessä on jo valmis mielikuva siitä, millainen valmiista tuotteesta pitäisi tulla. Aina se ei kuitenkaan syystä tai toisesta onnistu. Voi ilmaantua yllättäviä vastoinkäymisiä tai vaate ei esimerkiksi päällä käyttäydykään samalla tavalla, kuin suunnitellessa luuli. Asiaa voi toki ennakoida esimerkiksi protoja tekemällä ja harjaannuttamalla taitojaan, mutta en tiedä pääseekö ongelmasta koskaan kokonaan eroon? Miten teillä? Vaivaako turha epävarmuus?
Loppuun vielä pari kuvaa miehekkeen kotiin muuttaneesta kissasta. Kyseisen kissan iästä ei ole tarkempaa tietoa, mutta mahanahkan koosta voi päätellä hänen ainakin saaneen pentuja elämänsä aikana. Kissaa kutsutaan Kisuksi, koska nimeäänkään hän ei ole paljastanut. ;-)
-kirppu
No comments:
Post a Comment