Kuinkas ollakaan...

Enpäs sitten pitkään ehtinytkään työttömänä köllötellä, aloitin tänään nimittäin kolmannen työviikkoni uudessa paikassa. Olin ekan viikon ihan henkisesti ja fyysisesti poikki. On se uuden oppiminen näköjään oikeesti raskasta puuhaa! Viime viikko meni jo hieman energisemmin ja tänään oon ihan virkkuna ollut, eli ehkä tämä tästä. :-)



Piristyksenä tähän väliin kuvia miun kirjeenvaihtoharrastuksesta, joka sekii on nyt jääny vähän huonolle huomiolle väsymyksen takia. :-( Vasemmalla kirje Portugaliin ja oikealla kirje Washingtonista.

Eihän tää uus työ ole mikään unelmahomma millään tasolla (ei siis oman alan töitä), mutta toistaseks oon kyllä viihtynyt hyvin! Työporukkakii on toistaseks vaikuttanu oikeen mukavalta, ja pääsimpä jopa pikkujouluihin lauantaina! Menikii nyt sunnuntai sitten hieman sohvan pohjalla maatuessa. :-D Toivon vaan, että kunhan työ tulee tutummaks ja tutummaks, jaksan töiden jälkeen taas paremmin touhuta "omiakii juttuja".



Ja vasemmalla kirje Washingtoniin ja oikeella Portugaliin :-). Oon nyt koittanut ettii kivoja kankaita siihen edellisessä postauksessa mainittuun pikkutyyppi-projektiinkin, mut voi tätä valinnan vaikeutta! Tulokkaan sukupuolesta ei siis oo kuulunu pihaustakaan (enkä kyllä ole mikään sukupuolittuneiden värien puolestapuhuja), mutta suurin osa vaan on selkeesti tytöille ja selkeesti pojille suunnattuja. Neutraalimpia tai, herran jestas sentään, aikuisempia trikoita on ihan helkkarin hankala löytää. Ihastuin jossain blogissa näkemääni musta-valkoseen saharaitaseen trikooseen, ni eipä ole missään enää saatavilla sellasta. Yhyy.



(Ja siinä vasemmalla Britteihin ja oikeella Singaporeen.) Ehkä mie oon vaan liian kranttu? No onhan tässä onneks vielä aikaa. Ehkä. Nuo on aina ne kuuluisat viimeset sanat ennen ku havahdut siihen, että aika on joko jo loppunut tai ainakii ihan loppumassa.

Salillakaa en ole nyt ehtiny käymään, kun sain kehitettyä itelleni kunnon nuhan heti ekalla työviikolla. Uusia pöpöjä vissiin sen verran ollu liikenteessä. Ekaks oli vaan jäätävä räkätauti, joka on nyt onneks taantunu yskäks ja yleiseks pöhnötykseksi. Ei oikeen houkuttele lähtee salille kipeenä, mutta harmittaa ku tuntuu että tuhlaa arvokasta kuukausikorttiaikaa. Parempi kai koittaa malttaa tervehdyttää ittensä ekaks. Äh, en oo ikinä ollu mitenkään kärsivällinen ihminen niin tää harmittaa :-D



(Vasemmalla Irlantiin ja oikeella ATC-kortteja vaikka minne!) Just aloin päästä kunnolla salirutiiniin kiinni ni piti tulla tää saamarin nuha. Noh, mitäpä sitä turhaan valittamaan kun ei asialle mitään mahda.

Tän postauksen pointti siis vissiin tais olla se, että töitä sain, ja siksi en oo saanu mitään muuta aikaseks. Ja että ehkä tämä tästä. Kohta tulee Huippis, sit meenkii nukkuu et jaksan mennä seiskaan töihin! :-)

........................................................

Short translation: I got employed, hence the blog- and craft silence! I caught the flu the very first week at work (no wonder, I sort laundry there...) but luckily no fever - yet! Even my snail mailing has suffered a bit from the lack of time and health. I've been trying to find some nice knit fabrics for the surprise sewings I planned in the last post, but haven't found any that would please my aesthetic eye. And I haven't been able to go to the gym either, which sucks epically. 

TL;DR been sick, haven't gotten anything done, whine whine whine. :-)

-kirppu

Lisää keräilykortteja!

Eli toinen satsi ATC-kortteja! Facebookin P&L-ryhmän kautta järkkäilty ja aiheena Halloween/syksy. Tein lehdet ensin perus-pertsa 2H-lyikkärillä, puuväreillä harmaannutin taustan ja vesiväreillä tein lehtien lopulliset värit. Puiden lajikkeet leimasin viimeisenä alareunoihin!


Mielestäni onnistuivat ihan yllättävän mukavasti! ^^ Postiin en oo vielä saanu kortteja kiikutettua.

Onkin nyt taas jääny päivitykset hirmu vähiin, ei oo oikeen inspiroinut kirjotella kun on ollut niin vähän juttuja, mistä kirjotella. Koitan nyt ryhdistäytyä! Kiirekään ei oikein sovi syyksi, kun oon ollut työttömänä sohvan pohjalla sen lokakuun alun jälkeen. Käsityöt on jääneet korjausompeluihin, verhoihin ja virkattuihin sydämiin. Mutta sain nyt tänä viikonloppuna kuulla jänniä uutisia, niin ehkä niiden innoittamana intoudun tekemään kaikenlaisia pikkuisia juttuja ;-) Eräs tyyppi on siis raskaana ja ajattelin tehdä tälle uudelle tyypille ehkä jotain pieniä sukkasia tai muita juttuloita.


Saas nähdä mitä sitä vielä innostuu tekemään! Koittakaa kestää, pyrin päivittämään taas vähän useemmin tätä blogia. Viime viikot on menny aika tehokkaasti serkun juhla-albumia tehdessä, mutta nyt juhlien jälkeen on se projekti onneksi kunnialla paketissa! Ja yhtään kuvaa en siitä albumista tietenkään muistanut ottaa... Onko miulla enää edes lukijoita tai stalkkereita olemassa?

Nyt kömmin unille, että jaksan aamulla lähtee salille ja kaupungille pyörimään yhden ystävän kanssa. Sosialisointi on niin raskasta, et pitää valmistautua kunnolla. ;-)

........................................................

Short translation: Set of ATC's I made for a Fall/Halloween themed swap! I used basic 2H pencils, watercolors and alphabetic acrylic stamps for the text. Im actually pretty happy with the results! I heard some exciting pregnancy-news last weekend and I hope that'll inspire me to sew more and hence produce more content for this blog. I have been pretty silent because I haven't got much done. Just basic mending and then I sew some curtains for our kitchen.

-kirppu

ATC

Pikapäivitys tähän väliin. On ollut mieli maassa jo jonkun aikaa niin ei oo saanu aikaseksi kirjotella oikeen kummempia, ehkä myöhemmin viikolla innostun taas! Mut nyt siis näytän nää miun ATC-kortit! Tein nää yhelle Facessa tapaamalleni tyypille (kirjeenvaihtopalstalla kohtasimme), aiheena oli Halloween/Day of the Dead. Pitihän siihen sit vähän Suomi-fiilistä saada tuolla kekrillä. Hauska projekti, pitää varmaan jatkaa tämmösten askartelua ;-) Korttien koko on siis onneton 64x89 mm!


Siinä vielä lähikuvaa. Vahaliituja, mustetta, vesivärejä, lyijykynää, AC:n (muistaakseni) kirjaintarroja ja aina ihqua Dymoa käytin näihin!

........................................................

Short translation: Have been feeling a bit blue, but managed to make this pair of ATC's for a Halloween themed swap! I decided to put a Finnish twist on them, so I made them with a kekri-theme :-) Crayons, ink, watercolors, pencils and AC's letter stickers! Oh and Dymo!

-kirppu

Mites tätä Bloggeria käytettiin...

Eli joo, on taas ollu taukoo, mutta ei varmaan tullu yllätyksenä. Tänään oon ommellut ja ommellut. Tädin jakkuun piti laittaa napitus ja tädin miehen pelipaitaa pienentää (peukut nyt pystyyn et tuli oikeen kokonen!) ja sit rykäsin yhden rintakorun vielä. Sit oon kattonu Bonesia Netflixistä ja dataillut. Eli huisin jännää! Ajattelin nyt listata ärsyttäviä asioita vol. 2:n. Eka löytyy täältä. Sekaan ripottelen taas mukavia kuvia tasapainon säilyttämiseksi. :-)

Tämmöstä säätä Savossa. Iiiihhhana kesäsää.

1. Ärsyttävät lyhenteet nettipalstoilla ja -keskusteluissa. Esim me&i=miikkari, liivihame=liivari, neppari=neppi, resori=ressu, onhan näitä. ARGH. "Ompelin just Irmelille miikkari-tyylisen liivarin helmaressulla" eih. Tiiän, pikkumaista, mutta se lienee tämän listan pääpointtikii, olla pikkumainen ja valittaa turhasta. Ehkä tääkin helpottaa pikku hiljaa kun se sivu, josta tää ärsytys on peräisin, kaatui jostain syystä jo viime kuun puolella eikä ole vieläkään päässyt ylös. Harmi sinänsä, muuten sivu oli hyvä. Facebook-ryhmissä nää lyhenteet ei taas jostain syystä ärsytä lainkaan, liekö se jotenkin puheenomaisempi ympäristö muutenkin?

2. Tilannetajuttomat ihmiset. Yltiöeläinrakkaan ihmisen kämpälle tullessa ei kannata vitsailla kissojen tappamisella. Tai juhlissa ei kannata mölistä mikkiin juhlapuheen aikana.

Poliiseja odotellessa. Kuvassa neljä chiliä ja yksi suippopaprika. Ja basilika näkyy kurkistavan.

3. Huonosti tehdyt asiat. Jos tekee jotain, miksei voi tehdä kunnolla? Törmäsin eräällä nettikirpparisivulla jonkun itse tekemiin tekstiilituotteisiin, joissa ei mikään sauma kohdannut ja linjat oli vahingossa vinot. Ihmekö, jos on suomalaisen käsityön maine kuralla, kun sekundaa tuntuu tulevan joka tuutista. Kyllä se työn arvostus tai sen vähyys näkyy siinä laadussa ja työnjäljessä.

4. Halvalla myytävät asiat. Edellä mainitut tuotteet oli ihan sairaan halpoja. Hinta ei kattanut edes materiaaleja. Miksi tehdä, jos ei halua panostaa, eikä saada edes omiaan takaisin? Lahjottais vaikka johonkin ennemmin. Argh. Edelleen, arvostuksen puute.

Käytiin ihanissa häissä Pohojammaalla. Paikkalaput (sukunimet poistettu vainoharhaisuuden vuoksi) oli taiteltu pienten sydänten sisään. Ja hääpari oli ku kuninkaallisista häistä (ei siitä suomalaisesta nolosta tv-sarjasta)! Hyvä reissu! :-)

5. Tympeä asiakaspalvelu. Onko oikeesti liikaa pyydetty, että puhelimeen vastataan edes neutraalisti? Että ei olla naama norsun v:llä tiskin takana? Ettei näytetä ja huouta sitä, et v:täkö siihen tulit kyselemään?

6. Kotitöiden kasaantuminen toisen harteille. Jos on roskis täynnä, sen voi myös viedä. Jos oven eteen on laitettu esim pussillinen maitotölkkejä, onko se pakko nostaa edestä? Eikö vois vaan viedä niitä keräykseen? Onko oikeesti niin vaikeeta pyyhkiä pölyjä ja murusia ja viiä roskia? EI. Perkele.

Lähtöpäivänä häistä oli itse kullakin horjakka olo ja puvuntakki kateissa. Mut hyvä reissu, tulipahan tehtyä!

Siinähän noita taas. Huh, nyt on purettu oloa. Ehkä tää taas tästä hetken. :-) Voitteko samaistua johonkin pointtiin, vai olenko vaan pikkumainen turhasta valittaja?

-kirppu

Freaks and Geeks

Aikaisemmin oon jorissut Buffysta ja C.S.I:sta, ja nyt on vuorossa Freaks and Geeks! Yksi parhaita sarjoja, jota on tv:ssä nähty. Sarjaa nähtiin surkeat 18 jaksoa vuosina 1999-2000. Surkeat siksi, koska olisin halunnut nähdä lisää! ;;____;; Sarja onkin saanut lukuisia mainintoja erilaisissa medioissa, mistä yksi on TV Guiden numero yks sarjoissa, jotka on lopetettu liian aikasin. En muista enää missä ite törmäsin sarjaan alun perin, mutta ei oo kyllä harmittanu pätkääkään :-D


Sarja kertoo siis 1980-1981 high schoolin kouluvuoden oppilaista. Friikeistä ja nörteistä, kuten nimikii kertoo. Sarjan päähahmona vois pitää Lindsaytä, jonka perus-klikkirooli muuttuu sarjan alussa. Syitä, miksi pidän sarjasta, on monia. Tässä nyt listailen taas perinteiseen tapaan muutamia. :-)


1. Sarjan hahmot on ihan helkkarin mahtavia! Etenkii nää nörtit on jotain ihan parasta. Rillit huurussa kalpenee tän rinnalla 100-0. Erilaisista rooleista ja henkilökemioista syntyy myös hauskoja tilanteita, kun ihmiset joutuu odottamattomiin tilanteisiin.

2. Sarjan kasari-look on ihan mahtavaa! Ihania ruskeita ja keltaisia ja oransseja rytkyjä, sekä ns. kovisten oma tyylinsä, oh. Hauskaa myös huomata miten sen ajan tyyli ei ole ihan niin vanhanaikasen näköistä, ku mitä luulis. Voihan se toki olla, että kuvausajan tyyli on osaltaan vaikuttanu siihenkin, mutta en ainakaan ite huomannu mitään selkeitä ysäri-viboja kyseisestä sarjasta :-)


3. Sarjan näyttelijäkaarti on myös jotain aivan parasta! Vai kuka voi kieltäytyä Jason Segelin, Seth Rogenin, Busy Phillipsin ja James Francon näkemisestä nuorempina? No okei, varmasti monikii. Mut etenkii Jason Segel, oi mikä nuori köriläs. Kaikkiin rooleihin on miusta saatu just hyvin siihen kyseiseen hahmoon sopiva näyttelijä, joten roolisuoritukset tuntuu hyvinkii luontevilta ja aidoilta.


4. Lempihahmoni sarjassa on kevyesti Sam Weir, jota näytteli John Francis Daley. Mahtava kiusallinen nörtti-pikkuveli!


5. Ja kakkossijalle pääsee myöskin yhtä kevyesti Bill Haverchuck, jota näytteli Martin Starr. Nyt jos googlaa kummankin näyttelijän, voi ihmetellä miten on tyypit ajan kuluessa muuttuneet.

Tiivistettynä vois sanoa, että sarja on aidon tuntuinen, uskottava, hauska ja ilo silmälle. Kässäri on mainio, eli dialogi on hyvää, sekä näyttelijävalinnat suorastaan täydelliset. Ainut negatiivinen seikka tulee sarjan lyhyydestä, mutta toisaalta sarja loppui siten, että sen loppuminen tuntui kuitenkin loogiselta. Ei jäänyt kaivelemaan niin kuin joidenkin muiden äkisti lopetettujen sarjojen kanssa.



Katsokaa sarjaa hyvät ihmiset! Onko kukaan tänne eksyneistä mitä mieltä asiasta? Oletteko sarjaan jossain törmänneet ja jos niin mitä tykkäsitte? :-)

-kirppu

Marimekko-raivoa

Viimesen päivän (vai viime päivien? o__O) aikana on monessakin blogissa kohkattu Marimekon uusimmasta plagiointi-kohusta. Muistin virkistykseksi tässä se ensimmäinen näin alkuun.

Kuvat HS.fi

Tässä tapauksessa Isola sentään myönsi plagioineensa. >>Ylen sivuilta<< kopioidussa kommentissa Isola kertoo,

"- En tullut ajatelleeksi tekijänoikeuksia tai sitä, että omisin jonkun toisen luovaa työtä. Metsänväki tuntui niin läheiseltä, ja halusin jakaa metsätunnelman mahdollisimman monien kanssa."

Herääkin kysymys kuinka tää voi olla mahdollista? Miten ei maankuululla suunnittelijalla käy mielessä, ettei suora kopiointi ole ehkä ihan sallittua? Vertailun vuoksi vielä kuva, johon laitoin kummankin kuvan päällekkäin, jotta näkee miten "Isolan kuosi" ei ole vain hakenut 60-luvun kuvituksesta inspiraatiota, vaan miten puiden ääriviivatkin menevät yksi yhteen...

No, sitten tuli toinen (paljon pienempi) polemiikki Isolan toisestakin kuosista, josta uutinen >>tässä<<. Tässä tapauksessa tosin on oikeestikin (miusta) mahdollista, että kyse on sattumasta. Esimerkiksi neidonhiuspuun lehteä ei voi kovin monella eri relistisella tavalla kuvata. Mutta silti, hieman arveluttavaa ottaen "suunnittelijan" historian huomioon. Hauskaahan tässä oli minulle se, että alkuperäisen taideteoksen tekijän (Maria Jauhiaisen) reaktio asiaan oli se, mitä olisi Isolankin kuvitellut kokevan:

"– Sain yhteydenottoja, joissa onniteltiin siitä, että olen alkanut suunnitella Marimekolle. Kun näin Marimekon kuosin pelästyin, että se oli Maija Isolan suunnittelema vanha kuosi, joka tuotiin uudestaan myyntiin. Ihmettelin, miten samaa aihetta voi käsitellä niin samalla tavoin. Kauhistuin, että minua syytetään plagioinnista, hän sanoo Taloussanomille."

Tässä jossain välissä ">>Marimekko otti opikseen<<" Ylen mukaan. Marimekon taiteellisen johtajan sanoin:

"Kun aloimme pohtia, miten tästä eteenpäin ja miten tämä saadaan ratkaistua, meillä syntyi välittömästi ajatus, että miten tällaisen ikävän asian voi kääntää voimaksi ja energiaksi", Marimekon taiteellinen johtaja Minna Kemell-Kutvonen kertoi.

No entäs nyt sitten? Nyt tosiaan pulpahti pintaan uusin plagiointi(epäily), tällä kertaa Teresa Moorhousen "suunnittelemana". Kuva puhukoon puolestaan.

Kuvat härskisti pöllitty RAM SAM SAA:n blogista. Nähtävästi lastenkirjan vuosi onkin 1968.

Ylen Aamu TV:n haastattelussa olikin hieman toinen meininki. >>Katso ohjelma tästä<<.

Nyt em. taiteellisen johtajan mielestä:

"Teresan työ pohjautuu hänen omiin mielikuviinsa ja tulkintaansa Englannin maaseudun puutarhoista, joissa puut olivat riveissä ja leikattiin tyypillisesti pallon muotoon", hän sanoo HS:lle.Toisaalta työssä on hänen mukaansa haettu 1960- ja 1970 -luvun tyyliä,  joka on Marimekolle tyypillinen kuvailme. "Olennaista on katsoa työtä kokonaisuutena. Nyt keskitytään 3-4 puun muotoon ja asentoon, mutta kokonaisuus on ihan erilainen", Kemell-Kutvonen sanoo."

Eli ei se mitään, vaikka lastenkirjan kuvan ja kuosin puiden oksien määrä ja haarautuvuus on lähes sama. Eikä sekään mitään, että jopa puiden ominaismuotokin on sama. Eikä sekään mitään, että lehtien ja hedelmien rytmi on kummassakin lähes sama. Ehei! Tämä ei suinkaan ole plagiointia, sillä taideväärennöksiin erikoistuneen asiantuntija Pauliina Laitinen-Ahon mielestä töiden lukuisat yksityiskohdat osoittavat että kyseessä on taiteilijoiden eri näkemykset. Kopiokohussa on jopa hänen mukaansa >>"vainoamisen makua"<<. Oksien roikkuvuudessa havaittavat selkeät erot jo pelkästään erottavat työt erilaisiksi. Ja värien käyttökin on ihan erilaista. 

Sori, ei mee läpi. Kysympä vaan, että 

• Miten on mahdollista, että Marimekolla menee tämmönen asia maton alle lakaisulla läpi, jos edes MAMK:ssa ei olis tämmöistä "suunnittelua" hyväksytty?


• Jos esim. minä olisin plagioinut alkuperäistä kirjaa ja painanut tuosta kangasta, kuinkahan todennäköisesti olis ollu Marimekko hengittämässä kohta niskaan? Veikkaan, että yllättävän nopeasti!

Näin ne hommat hoidetaan, hyvä Marimekko!

- ärtynyt ja sarkastisen huvittunut kirppu

Hellurei!

Enpä olisi arvannut blogitauon olevan näin pitkä, mutta kesällä on jotenkii hankalaa (ainakii miulla) orientoitua esim. neulomisen ja ompelun pariin, kun on raskaan työpäivän ja helteiden (mikä helle? kysyvät ihmiset nyt) jälkeen ihan tööt. No, laitan nyt tähän pienen kuvapläjäyksen siitä, mitä oon touhuillut ja nähnyt kesän aikaan. Yritän nyt ryhdistäytyä taas päivittelemään blogia muutenkin ahkerammin! :-)

Parvekkeen lämpötila eräänä aurinkoisena päivänä. HUH! °____°"

Veikan keräämiä mansikoita!

Matkalla koululle näin mainioita lokinpoikia! Pitivät myös mainiota ääntä. ^^

Koulun pihalla oli havaittavissa pientä hätävarjelun liioittelua...

Auringossa au naturel (pahoittelen mahdollisia henkisiä vaurioita)...

Ja sateisen työpäivän innoittamaa tilataidetta pukkarista.

Kiitos ja anteeksi! Nyt menen vähän laittautumaan, on tarkotus jopa lähtee sosialisoitumaan illalla! Hui!

- erakkokirppu

Mittumaari!

Minä avaan syömeni selälleen 

ja annan päivän paistaa. 

Minä tahdon kylpeä joka veen 

ja joka marjan maistaa.  

Minun mielessä on juhannus

ja juhla ja mittumaari.

Ja jos minä illoin itkenkin 

niin siellä on sateenkaari.  

-Eino Leino-

Nyt niitä kyselyn tuloksia...

Ei menny nyt tän aikataulun kanssa niin ku Strömsössä, mut viikonloppu mikä viikonloppu (piti jo viikko sitten kirjottaa tää...). Ollu koulun kanssa hommia niin ei sit inspannut kuitenkaan siitä vielä tännekin kirjottaa. Mut nyt, opparin kyselyn tuloksia. Tuotteita koskevan alkuperäsen postauksen löydät täältä.

Kyselyyn vastasi siis 107 henkilöä, joista selkeesti suurin osa (98 kpl) oli naisia. Suurin osa vastaajista oli 20 - 30 vuotiaita, ja joko koulussa tai vakituisessa työssä. Kysyin sitten mielenkiintoisinta tuotetta. Selkeänä voittajana Lempo-huppuliivi. Kuvan alla muutama perustelu siitä, miksi tätä pidettiin kiinnostavimpana.

LEMPO

- Muhkeuden säätöominaisuus vaikuttaa kivalta. Haluan kokeilla miltä minun persukseni näyttäisi tässä vaatteessa.

- 'Muhkeudensäädin' on kiva! saa muutettua ylkonäköä helposti. Kiva kuosi.

- Kankaan kuosi sekä pellava materiaalina miellyttää. Kuosi näyttää sellaiselta, että pellavalle ominainen ominaisuus, rypistyminen, vain korostaa kuosia. Sivun nyörityksillä saa mallia mukavasti muunneltua. Muhkea huppu hyvä!

Toisin sanoen, suurin osa kommenteista tykkäs tuosta liivin muodosta ja säätömahdollisuudesta. :-) Tylsimpänä tuotteena pidettiin Hiisi-liiviä.

HIISI

- Olen vain puolitoista metrinen, joten näyttäisin  vain entistä lyhyemmältä ja pönäkämmältä.

- liian goottimainen :)
- ei ole yhtään mun tyyliä.

Tiivistäen: ihmiset piti liiviä joko liian synkkänä ja goottina, tai liian tätimäisenä. :-) Eli ei miun tuotesuunnittelu sit ihan sieltä selkeimmästä päästä taida olla monenkaan mielestä. :-) Toiseks tuli sekä mielenkiintosin, että tylsin -äänestyksissä Kokko-bolero. 

KOKKO

Aika tasaisesti jakautu äänet muuten, mutta ykkössijalle tulleet oli kyllä ihan selkeän kaulan saanu äänimäärissä kummassakin kategoriassa. Sitten kysyin mielikuvia tuotteiden hinnoista. Eli että onko tuote kallis/halpa/sopiva, ja jos on jompi kumpi ääripää, niin mikä olisi parempi hinta. Näiden vastausten suhteen ei tullut yllätyksiä, ei positiivisia kuin negatiivisiakaan. Osasin odottaakkii, että niitä pidettäisiin johdonmukaisesti aika korkeina. Eräskin vastaaja kommentoi, että ”I feel that for new products of an unknown designer the prices are way too high. I think it is better to start small”. 

On tietyllä tavalla hyvin turhauttavaa, kun tuntuu siltä, ettei ihmiset ymmärrä, miten paljon käsityön tekeminen ja materaalit maksavat. Jos alat myymään suunnittelemaasi ja ompelemaasi mallistoa halvoilla hinnoilla, jotka eivät kata edes siihen käytettyjä materiaaleja ja tunteja, mistä se kertoo? Ensinnäkään yritystoimintaa ei kannata harrastaa vain tekemisen ilosta, ja jos tuotteita myydään tappiolla, ei siitä hyödy kukaan. Toisekseen liian halvat hinnat luo epätervettä kilpailua alalle. Realistiset hinnat näyttävät aivan varmasti hirvittävän kalliilta verrattuna alas poljettuihin hintoihin. Potentiaaliset asiakkaat ovat tottuneet jättiketjujen halpoihin vaatteisiin eivätkä halua maksaa tuotteista niille kuuluvaa hintaa. Onkin jotenkin kieroutunutta, että ihminen voi laittaa 100 € tunnin kampaamo- käyntiin, mutta pitää vastaavaa hintaa parhaimmillaan vuosia kestävästä, laadukkaasta vaatteesta törkeänä. 

Korut

Toisaalta täytyy myös huomioida vastaajien ikä ja työtilanne, sillä esimerkiksi opiskelijan on usein hankala irrottaa budjetistaan rahaa arvokkaampiin ostoksiin, oli tuote kuinka houkutteleva hyvänsä. Jos kyselyyn vastanneiden keski-ikä olisi ollut korkeampi, olisivat tuloksetkin olleet varmasti erilaisia. 

Jos nyt mielenkiinto heräs, niin ota yhteyttä. Tuotteista on osa mennyt kaupaksi ja arvoin yhden kaulakoruista, mutta ainahan niitä voi tehdä lisää, jos sattuu kiinnostamaan. ;-)

-kirppu

C.S.I

Buffyn esittelin täällä. Sen jälkeen on ollut hankala keksiä mitään muuta tv-sarjaa, mistä puhua, sillä rima on nyt niin korkealla. En koe, et tällä postauksella päästään lähellekään Buffyn tasoa, mut pakkohan se on jotenkin päästä siitä eteenpäin siitä huolimatta. :-)


Kyseessä siis yksi iki-suosikeistani, eli CSI. Kyllä, hieman laimea iki-suosikki, mutta koittakaa kestää. Oon seurannut CSI:ta koko sen ajan, mitä se on Suomen telkkarista tullut, eli yli kymmenen vuotta. En tiedä tarkalleen miksi. Oon aina ollut rikossarjojen ja -kirjojen ystävä, joten aihe houkutti alunperin siksi, lisäks sarjan idea oli aikoinaan aika uusi. Tai siltä ainakin tuntui.


Eri kaupunkien CSI:t on tyyliltään miusta aika erilaisia. Las Vegas on yhdellä sanalla kuvattuna kummallinen, New York on synkkä ja Miami puolestaan oli korni. Jälkimmäinen on jääny kyllä enimmäkseen katsomatta. En vaan kestä sen korniutta, vaikka Horatiota näyttelevä David Caruso onkin legendaarinen. Realismiahan sarjassa ei muutenkaan ole edes nimeksi asti. Kaikki rikostekniset kokeet valmistuvat silmänräpäyksessä, rikosteknikot ajelevat Hummereilla ja ammuskelevat epäiltyjä kiihkeissä takaa-ajotilanteissa ja sumeita valvontakamerakuvia voidaan zoomata ja tarkentaa sormenjälkien tallentamiseen asti. Lempparini onkin Las Vegas, ja kakkosena New York, jota en tosin ole niin hanakasti seurannut, kuin ensimmäistä. Siksi höpisenkin nyt CSI Las Vegasista.


Kaikki CSI:t henkilöityy miespäähenkilöihinsä hyvinkin voimakkaasti. Esim. Las Vegasissa Grissom toi sarjaan oman melkeimpä nörtin vivahteensa. Ötököiden tutkiminen esimerkiksi ruumiin kuolinajan määrittämisessä onkii miusta ollu aina kiinnostava tieteenala, sillä no, luontoa on hankala huijata. Lisäks ötökät on tullu kaiken rikoskirjallisuuden myötä tietyssä mielessä aika tutuiksi. :-) Grissomin lähdettyä sarjasta ns. päämieheksi tuli Ray Langston, joka ei hankalan taustansa lisäksi jäänytkään oikein muusta mieleen. Langston oli silti hahmona mielenkiintoinen, ja yksi harvoista tummaihoisista näyttelijöistä sarjassa. Yleensä tummaihoisten roolit on varattu sarjassa gangstereille ja ruumiille, tyypilliseen amerikkalaiseen tapaan... Langstonin jätettyä sarjan, päämieheksi tuli D.B. Russell. Russell on taas askel takaisin nörtimpään suuntaan, ja miusta hahmo on parannus Langstonin hahmoon nähden.


CSI Las Vegasissa on esiintynyt (NY:ssa ja Miamissa toki kanssa) paljon julkkiksiakin. Mm. Dita von Teese, ikuisesta uhmaiästä kärsivä vaippahousuinen Douche Bieber, Marcia Cross, Dakota Fanning ja ihq Supernaturalin Misha Collins.

Seuraavaksi syitä miksi yhä pidän CSI:LV:sta:
1. Nyt jo miulle klassikkosarja, jonka idea oli aikanaan oivaltava, eikä ole vieläkään väsähtänyt (miusta) liiaksi. Sarjan rakenne mahdollistaa hyvin useat tuotantokaudet.

2. Visuaalisesti kiinnostava. Värimaailma ja maisemat on miun silmää miellyttäviä.

3. Koska oon seurannut sarjaa jo pitkään, on hahmot tavallaan tuttuja. Sarja on vähän niin kuin lohturuokaa telkkariohjelman muodossa.



4. Sarjan skenaariot on välillä niin uskomattoman övereitä, että piää nostaa hattua. Huomaa, ettei sarjaa tehdä liian vakavissaan 24/7, sillä esim. tuo ylläoleva dinosaurus-jakso oli sen verran överi, et oksat pois. :-)

Huonona puolena sanottakoon, et tässäkin, kuten monessa muusakin rikossarjassa, naisten roolitus on aika kehnoa. Kaikissa CSI:ssa on pari stereotyyppistä naistutkijaa, mutta muuten naisten rooliksi usein jää joko alastoman kauniin ruumiin näytteleminen, tai lähes sosiopaatin murhaajan (lue: kylmäverisen tappajan) rooli. Lähes kaikki näyttelijät on aika stereotyyppisiä (vaaleaihoisia, hoikkia, heteroseksuaaleja), mikä pidemmän päälle käy kyllä pistämään silmään. Mutta ei tämä sarja onneksi sieltä pahimmasta päästä siinä mielessä ole.

Onko kukaan muu enää jaksanut katsoa CSI:ta? Jos, niin onko teillä suosikkikaupunkia tai hahmoa? ;-)

-kirppu

Päivittelyä taasen

On taas kiirettä pitänyt! Viime viikonloppuna olin kotonakotona siivoomassa naapurimökkiä (vanhempi pariskunta, joka ei itse oikein jaksa eikä halua siivota pestas miut sinne jo kolmantena keväänä peräkkäin) ja kattomassa Euroviisu-tappiota, viikolla oon ollut (yllätysyllätys) töissä JA tiistaina pidin miun esitysseminaarin. Toisin sanoen, OPPARI ON PAKETISSA! Jihuu! Teen nyt tänä viikonloppuna postauksen niistä kyselytuloksista, vihdoin viimein. Seuraavaks sitte vähän viimesimpiä ompeluksia.


Kaverini toi miulle kolme t-paitaa, joista piti kehitellä jotain uutta (kaapissa siis ovat pyörineet viimeset miljoona vuotta...). Harmaan paidan leikkelin säpäleiksi, ja tein siitä mm. pidennyskaitaleen tän vihreän helmaan. Ompelin sen siksakilla tuohon, jotta tulis ompeleesta vähän lisää näköä. Printin suunnittelin itse ja tein sen sabluunoilla. Tein tahallaan vähän tollasen epäselvän/ronskimman jäljen tuohon, kun halusin siitä vähän sellasen kuluneen ja sarjakuvamaisen. Printti kaartuu siis selkäpuolelle linnun pyrstön osalta.


Tässä toinen paita. Tähän ompelin tuollasen mustan kaitaleen helmaan jämätrikoosta. Tän ompelin kaksoisneulalla, sillä en halunnut tähän niin selkeetä siksakkia näkyviin. (sekava lause...) Olalle painoin sabluunoilla pommeja ja kylkeen timanttisormusta kantavan otuksen. Tähän en tahtonut niin karskia painojälkeä, vaan mm. häivytin tuon valkoisen massun rajan vähän pehmeämmin. Paita ei siis oikeesti oo ihan noin avonainen, mallinukke vaan on liian pieni.


Ja viimesenä rintakoru. Tuohon käytin myös sitä em. harmaata paitaa. Tuo hörsyke on purettu sen paidan pääntieltä ja keskiedusta. Ompelin pinkkiin huopaan heijastinkangasta ja napin, jossa on ykkönen. Lisäks tuossa sydämen kärjessä on pieni pinkki tiuku. Taustalla tavallinen rintakorupohja/-neula. Kaikki jutut tuli siis samalle kaverille lahjaksi. Toivottavasti on tykännyt! :-)

-kirppu

Rusketus ja trauma

Lisää miun rusketus-traumasta. Muru ruskettuu hirmu nopeesti ja on palanu auringossa ehkä kahdesti. Tyyppi näyttää talvellakin ruskettuneelta. Jos keskikesällä vertaa miun käsivarren sisäpintaa sen käsivarteen, ei uskois että kumpikin tyyppi on kohtalaisen terveitä ja kotoisin samasta maasta. Mie näytän värini perusteella siltä, että ensinnäkään en oo poistunu sisätiloista vuosikymmeneen ja toisekseen oon hyvin epäterve ihminen. Muru taas siltä, et sen on syntynyt jossain etelämmässä ja viettää paljon aikaa terveellisesti ulkona touhuten. Ero on oikeesti ihan järkyttävä. Yhyy... Tuohon ekalle sivulle käytin muuten taas kuplamuovia leimasimena kuvan taustalla olevaan paperiin.

-kirppu