Nielurisat vol. 2

Edellisessä kirjotuksessa kirjotin: "Toistaseks oon selviny kohtalaisen pienillä kivuilla. Mukavasti vaan heijastelee leukaan, korviin ja hampaisiin, joten kylmäpussi on ollu ystävä. Saa nähä miten homma tästä kehittyy. " No, voin kertoa, että AU AU AU AU.

Ajattelin nyt listata asioita, joihin en osannut Googlailun ja hoitajien juttujen perusteella varautua tarpeeksi leikkauksen valmistautuessani. Jospa siitä olis jollekin tulevalle kohtalontoverille jotain iloa tai edes hyötyä.

1. Kuola. Sitä riittää, olo on kuin hammas- ja ienvaivaisella vanhalla kissalla. Koska joskus kurkku on niin kipeä ettei tee mieli niellä, kuolaa kertyy suuhun ja siitä sitten varovasti joko nieleskelet tai pupellat sitä lavuaariin tai vessapaperin palaan tai johonkin. Charming. Kannattaa varautua ostamalla lisää vessapaperia tai nenäliinoja tai jotain millä pyyhkiä tuota sitkeää kalman hajuista limaa. Herkullista.

2. Kitapurje. Heti leikkauksen jälkeen kitapurje oli aivan JÄRKYTTÄVÄ. Siis se pieni kutkale siellä keskellä kitalakea. No, leikkauksen jälkeen en olis voinu kuvailla sitä sanalla "pieni". Nähtävästi leikkaus ja kurkun sörkkiminen jotenkii sekoittaa aineenvaihdunnan sillä alueella, joten kitapurje helposti ottaa siitä nokkiinsa, vaikka ei mitään varsinaista damagea ottaisikaan itse. Kitapurje oli aivan järkyttävän kipeä ja turvonnu todella ällöttävän isoksi, mikä aiheutti jatkuvan tunteen siitä että on pala kurkussa. Ja nieleminen oli jo pelkästään sen takia yhtä helvettiä. Onneksi se vaiva katos kuitenkin aika nopeasti. Mutta, olis ollu ihan kiva tietää tuostakin etukäteen, eikä lähes pispanoida alleen kun erehdyin kurkistamaan kurkkuun ja ainut mitä näin oli tuo parikiloinen muodoton kitapurje.

3. Kieli. Sama homma ku kitapurjeen kanssa, eli kipeä ja turvoksissa. Otin aikoinaan kielilävistyksen, minkä seurauksena miun kieli turpos 2 viikoksi niin, etten oikeen voinu puhua. Kaveri selvis samasta vaivasta muutamassa päivässä, joten tää voi toki olla todella yksilöllistä.

4. Säteilevä kipu. Hoito-ohjeessa luki, että "korviin säteilevää kipua". Olisivat voineet mainita, että kipu säteilee myös vähän muuallekin. Ihan vaan, että olis voinut varautua. Miusta on aina parempi jos tietää mitä odottaa, niin kivun kestääkin paremmin. Miulla tää kipu on mm. säteillyt kaulaan, niskaan, päähän ja kaikista pahiten leukaan ja hampaisiin. Kyllä, hampaisiin. Se on jännä tunne kun pystyt kivun perusteella suurin piirtein tuntemaan joka ikisen poskihampaasi, kun aikasemmin ne vaan on hengaillu siellä pitämättä suurta melua itsestään. Kylmäpussi on ystävä. Pelkään tosin että saan kohta paleltumia päähäni kun oon joutunu turvautumaan niin paljon tuohon kylmään.

5. Puhuminen. En tiiä miten muilla on ollu, mutta miulla on periaatteessa onnistunu puhuminen koko ajan, heti leikkauksen jälkeen. Mutta! Puhuminen rasittaa kurkkua, eli aiheuttaa kipua, eli eipä tee paljoo mieli jutella. Lisäksi ääni on hirmu käheä ja paineessa, joten puhuminen tuntuu jotenkii hirmu raskaalta. Ei tavallaan uskalla puhua kunnolla, kun pelkää että kohta koskee kurkkuun tai käy yskittämään. Mielenkiinnolla odotan miten se puhuminen sujuu sitten kun tästä oon kokonaan toipunu. Ennen oon aatellu, että jos pitäis valita olisko kuuro, mykkä vai sokea, niin olisin mieluiten mykkä, koska eihän se niin paljoa rajota elämää. Voi kuinka typeräksi tunnenkaan itteni. Eipä vissiin rajota joo. Anteeksi kaikille puherajoittuneille!

-kirppu