Long time no see...

Viime kirjoitus koski miun nielurisaleikkausta, nyt siitäkin on jo kohta kaksi vuotta aikaa. Toipuminen leikkauksesta ei sitten ollutkaan ihan pala kakkua, vaikka kaikki meni periaatteessa varsin hyvin. Yhtenä aamuyönä heräsin siihen, että nielustani pulppusi verta. Onneksi olin osannut odottaakin jotain tämmöistä (siitä mahdollisuudesta siis varoitettiin kyllä jälkihoito-ohjeessa) ja istuskelin sitten sohvan reunalla sellaiset parikymmentä minuuttia ja koitin parhaani mukaan viilentää kurkkua odotellen vuodon tyrehtymistä. Lopulta jouduin herättämään miehekkeen, joka järkytyksestään selvittyään soitti päivystykseen, missä asenne oli lähinnä "me ei mielellään vaivattais lääkäreitä tämmösellä asialla näin yöllä". (!!!) Jahas, no, kiitos vain. Lopulta sain vuodon tyrehtymään pitämällä jääpalaa nielussa vuotokohdassa. Oli sit koko aamun ja päivän melko paha olo ja heikotus päällänsä kun olin niellyt niin paljon verta. Onneksi mieheke oli tukena ja apuna!



Sitten kun kurkku käytännössä oli parantunut, sain korvatulehduksen. Tulehdus ei meinannut lähteä millään pois, vaan kuulin koko ajan toisessa korvassani sydämeni sykkeen. Kävin siitä työterveyshuollossa muutamaan otteeseen ja sovittiin että palaan syssymmällä asiaan jos vaiva ei ole hävinnyt. Kuuntelin siis kesällä mökin terassilla lintujenlaulun sijasta omaa pulssiani. Syksy tuli, vaiva jäi ja töissä meiltä karsittiin työterveyshuolto minimiin. Kun LOPULTA pääsin julkisella ihan KNK-spesialistille asti (kaksi visiittiä eri hoitajille, jotka yrittivät ylipuhua miut olemaan menemättä lääkärille; sekä visiitti lääkärille, joka lopulta suostui laittamaan lähetteen KNK-polille...), minut oli ehditty jo pelotella puolikuoliaaksi mm. kuulonalenema- ja verisuonen pullistuma -diagnooseilla.



KNK-polilla sit selvis, että miulla on suorastaan harvinaisen hyvä kuulo (...) ja pulssin kuuleminen johtuu todennäköisesti vaan lihasjumeista ja puristuksessa olevasta hermosta, joka on jotenkin innostunut oirehtimaan nyt sen leikkauksen jälkeen. Ihmekös tuo, kun koko nielun alue meni tavallaan uusiksi ja se toipuminenkaan ei ollut mitenkään nopeaa? Lääkäri määräs miut fyssarille ja sovittiin puhelinaika sitten myöhemmäksi.



Kävin sit ekaa kertaa siellä fyssarilla "jo" noin vuoden päästä siitä leikkauksesta. Ei tarvinnut käydä kuin viitisen kertaa ja voilà - vaiva lähti pois. Siihen mennessä olin jo joutunut uudestaan työttömäksi ja kaikkee muutakin mullistavaa oli sattunut, mutta eipä tarvinnut pelätä enää verisuonen poksahtamista (ainakaan sen pulssin viittaamaa, mistäs sitä oikeasti koskaan tietää) ja kuunnella korvassa jyskyttävää pulssijunaa.

Viime kesän vietin sit vanhassa tutussa toimistotyössä, joulu- ja tammikuu meni työttömänä, mieheke muutti pois (opiskelemaan, on yhä miun mieheke!), ja nyt oon taas täällä toimistolla. Eli semmosia kuulumisia tänne! Jospa tää tästä lähtis taas rullaamaan.

-kirppu