Päivittelyä taasen

On taas kiirettä pitänyt! Viime viikonloppuna olin kotonakotona siivoomassa naapurimökkiä (vanhempi pariskunta, joka ei itse oikein jaksa eikä halua siivota pestas miut sinne jo kolmantena keväänä peräkkäin) ja kattomassa Euroviisu-tappiota, viikolla oon ollut (yllätysyllätys) töissä JA tiistaina pidin miun esitysseminaarin. Toisin sanoen, OPPARI ON PAKETISSA! Jihuu! Teen nyt tänä viikonloppuna postauksen niistä kyselytuloksista, vihdoin viimein. Seuraavaks sitte vähän viimesimpiä ompeluksia.


Kaverini toi miulle kolme t-paitaa, joista piti kehitellä jotain uutta (kaapissa siis ovat pyörineet viimeset miljoona vuotta...). Harmaan paidan leikkelin säpäleiksi, ja tein siitä mm. pidennyskaitaleen tän vihreän helmaan. Ompelin sen siksakilla tuohon, jotta tulis ompeleesta vähän lisää näköä. Printin suunnittelin itse ja tein sen sabluunoilla. Tein tahallaan vähän tollasen epäselvän/ronskimman jäljen tuohon, kun halusin siitä vähän sellasen kuluneen ja sarjakuvamaisen. Printti kaartuu siis selkäpuolelle linnun pyrstön osalta.


Tässä toinen paita. Tähän ompelin tuollasen mustan kaitaleen helmaan jämätrikoosta. Tän ompelin kaksoisneulalla, sillä en halunnut tähän niin selkeetä siksakkia näkyviin. (sekava lause...) Olalle painoin sabluunoilla pommeja ja kylkeen timanttisormusta kantavan otuksen. Tähän en tahtonut niin karskia painojälkeä, vaan mm. häivytin tuon valkoisen massun rajan vähän pehmeämmin. Paita ei siis oikeesti oo ihan noin avonainen, mallinukke vaan on liian pieni.


Ja viimesenä rintakoru. Tuohon käytin myös sitä em. harmaata paitaa. Tuo hörsyke on purettu sen paidan pääntieltä ja keskiedusta. Ompelin pinkkiin huopaan heijastinkangasta ja napin, jossa on ykkönen. Lisäks tuossa sydämen kärjessä on pieni pinkki tiuku. Taustalla tavallinen rintakorupohja/-neula. Kaikki jutut tuli siis samalle kaverille lahjaksi. Toivottavasti on tykännyt! :-)

-kirppu

Rusketus ja trauma

Lisää miun rusketus-traumasta. Muru ruskettuu hirmu nopeesti ja on palanu auringossa ehkä kahdesti. Tyyppi näyttää talvellakin ruskettuneelta. Jos keskikesällä vertaa miun käsivarren sisäpintaa sen käsivarteen, ei uskois että kumpikin tyyppi on kohtalaisen terveitä ja kotoisin samasta maasta. Mie näytän värini perusteella siltä, että ensinnäkään en oo poistunu sisätiloista vuosikymmeneen ja toisekseen oon hyvin epäterve ihminen. Muru taas siltä, et sen on syntynyt jossain etelämmässä ja viettää paljon aikaa terveellisesti ulkona touhuten. Ero on oikeesti ihan järkyttävä. Yhyy... Tuohon ekalle sivulle käytin muuten taas kuplamuovia leimasimena kuvan taustalla olevaan paperiin.

-kirppu

Kesätöitä ja jäätelöä

Kuva sen muinaisen kesän töistä. Tuon läntin ruohonleikkuroimiseen menee nimittäin ihan jonkin aikaa. Ja aurinkoisena päivänä ei montaakaan varjoa löydy. Mikäs siinä, mukavaa puuhaa ja raitista ilmaa! Samoissa hommissa olen tänäkii kesänä, eri hautausmaalla tosin. Ja vieläkin tykkään! :-) Jos jollain tulis talvella toimeen niin vois mielellään tuossa hommassa jatkaakkii. Mut kun ei ni ei. Uraa ei tuolla alalla pääse hirveesti tekemään. Epäilen ettei motivaatiokaan loppujen lopuks riittäis jos ympäri vuoden sais kukkia kastella ja haravoida.

Murulla on pohjaton maha herkkuja varten. Tyyppi osti itellensä kokonaisen Viennetta-jäätelökakun. Itselleen - kokonaisen - jäätelökakun. Ja söi sen vieläpä kaupan parkkipaikalla. Oi voi. Ei miulta onnistuis... En kyl tiiä onnistuisko siltäkää enää :-D

-kirppu

Kesämuistoja vuodelta nakki

Mitäpä tästä muuta sanomaan. Kesäinen maisemakuva kotipihasta otettuna. Kotonani luonnon keskellä sielu (tai mikä se musta tahmainen juttu nyt oli...?) lepää. Pienempänä sitä ei osannu niin arvostaa, olihan sitä vauvasta asti kasvanut kaiken tuon keskellä. Nyt kun on tullu asuttua kaupungissa jo useempia vuosia, huomaa, et ei tää niin hohdokasta ole. Haluan joskus oman pihan, oman puutarhan, oman rannan ja pienen soutuveneen. Haluan mennä metsään kävelemään ja marjastamaan. Haluan kuulla palokärjen äänen ja kattoo lepakoiden lentoa.


Niin ja heittää tikkaa. Tämmöinen mokaaminen vaatii taitoa! Ei osu tikkatauluun, eikä edes tikkataulun takana olevaan vaneriin, mut osuu sit kuitenkin toiseen tikkaan... :-) Voikii sanoa, et tikanheitossa en osunu edes seinään. Hyvä mie!

-kirppu

Alkaa otsikot loppuu...

Pelattiin sit veikan ja murun kanssa vesipokkaa. Ja harvinaista kyllä, veikka hävis. Ei varmaan menis enää tulokset tuolleen. Vessassa ei sanu käydä välillä. Lopulta sit lopetettiin ku alko olee ihmisillä otsat kuplilla ;-) Maalla on huvitukset vähissä aina sillon tällön ni joutuu ite niitä itelleen keksimään.


Ja tässä taas jänniä kesän vakio-juttuja. Eli olin tosiaan sillon brunette, purkista tullut väri. Naturellina oon ihan perus maantie-blondi. Tuo hame oli ostettu joskus... ööö... kutosluokalla vissiin jostain. Sellasta ihmeellistä nahkeeta kangasta, mut ai että miten mukava oli päällä! Leikkasin ite helman siitä tuolleen nuolen muotoon kun jäi liian lyhyeksi. Lisäks kuvassa näkyy Polo, miun ruskettunut hipiä (...) ja edelläkin mainitut Ossit. Oh. Ollappa vielä nuori (ikäkriisi tuli kun täytin 26 siis 22 tänä vuonna).

-kirppu

Arkistojen aarteita

Hämähäkit - HYI. Pelkään, kammoan, inhoan. Yh. Voitte siis kuvitella mikä riemu siitä repes kun löyty ihan järkyttävän iso rantahämähäkki meidän uimapaikalta. Rantahämähäkit on siis Suomen suurimpia hämähäkkejä (yksi muutamasta lajikkeesta). (Googlailin äsken ja nyt kuvottaa ja puistattaa ja oon varma, et miun selässä kävelee joku...) Ihana murunen meinasi joutuu lipputankoon roikkumaan voitte arvata mistä ruumiinosastaan, kun alko sitten kiskomaan kumivenettä, jossa pahaa-aavistamaton Kirppu tyytyväisenä lekotteli, kohti tuota Manalan petoa. Hyi, hui ja hrrrr. Vieläkii heräilen öisin joskus omaan huutooni.

Vietettiin sit se juhannus kuitenkii teltassa edellisestä koettelemuksesta huolimatta. Syötiin ihan älytön määrä makkaraa (nuotiolla paistettua!). Lisäksi uitiin, ihmeteltiin kesämaisemia, kuunneltiin radiota kuulokkeista ja muru teki miulle pikkulettejä. Tuossa onkin toooosi edustava kuva kyseisestä toimituksesta. Alakantista otetut kuvat on aina niitä fiksuimpia :-D Ihmettelen tosin, et mihin mahaan ne makkarat mahtu, kun olin niin paljon hoikempi sillon. Nykysinkii tulis raja vastaan paljon nopeemmin.

-kirppu

Interpals-kokemuksia

Interpalsissa nyt jo pitkään oltuani ajattelin jakaa hieman kokemuksia kyseisestä sivusta. Kyseessä on siis alun perin kirjeenvaihtoystävien etsimiseen tehty sivusto, johon voit luoda oman profiilin. Profiiliin voi kuvailla itseään hyvinkin tarkkaan ja etsiä helposti samanhenkisiä ihmisiä. Sivulla on myös laaja keskustelufoorumi, jossa käydään paljon keskustelua kaikenlaisista aiheista. Kirjautuminen on ilmaista, ja käyttäjiä paljon. Oon löytänyt sivulta useita uusia kirjekavereita! Osan kanssa olen kirjoitellut jo pitemmänkin aikaa, ja osan kanssa vasta hetken.

Huonoja puolia sivulla on kärjistäen sanottuna seksuaalisesti turhautuneet tiettyjen maiden miehet. Sanotaan vaikka näin, että mielikuvani joistakin maista ja sinne matkustamisesta on hieman muuttunut, kun on niin järjestelmällisesti saanut sontaa tuolla niskaansa. Jos oot vaalea, skandinaavinen nainen, varaudu pahimpaan. Olen saanut sivulla vaikka minkälaisia uhkailuviestejä ja törkyä (zoofiliasta raiskaus-uhkauksiin), kun en ole ollut kiinnostunut tutustumaan jokaiseen miulle viestejä lähettäneeseen mieheen. Yleensä näillä samoilla henkilöillä on englannin taito niin surkea, että solvaukset on yleensä lähempänä naurettavaa. Hyvin nopeasti voi viestilaatikko alkaa näyttää tältä (välistä editoitu pari törkyviestiä):

Ihanaa, eikö? Lisää vastaavia kuvankaappauksia löytyy blogista Interpals Rejects.

Sivulla tosin voi blokata yksittäisiä maita ja maanosia, sekä yksittäisiä henkilöitä jos siltä tuntuu. Pitkään miulla olikin mm. Afrikka, Turkki ja Marokko blokattujen listalla. Sieltä suurin osa noista ihanista viesteistä tulee. Eli tiivistän nyt sivuston pariin pointtiin:

Hyvä, ilmainen sivu kirjekaverien etsintään, mutta kannattaa varautua siihen että myös paska saattaa lentää tuulettimeen. :-D

-kirppu

Kesämuistoja naftaliinista

Meidän rannassa asustaa joka kesä ainakin yksi sorsaperhe. Joskus ne hengailee meidän mökillä lähes joka päivä, toisinaan käyvät vaan näyttäytymässä. Parhaimpina kesinä sorsat on ollu niin kesyjä, että ne on tullu syliin asti syömään leipää. Jotkut mökkiläiset ruokkii niitä kissanruokaa (on kuulema terveellisempää), jotkut antaa leipää ja kuka mitäkin. Penskana joskus jopa uitettiin varpaita vedessä niin, että pienet sorsat tuli niitä natustamaan. Yhtenä kesänä meidän rannoilla uiskenteli sorsanaispari... öööö... naispari sorsia. Kaksi naissorsaa. Noh, tajusitte varmaan. Ne ei tykänny pienistä sorsista, niin jouduttiin hätyyttelemään niitä pois kun satuttiin näkemään. Kaikenlaisia tapauksia siis ollut. Aina ne untuvikot on yhtä suloisia.


Ja tässä taas nuori ja hoikka brunette-Kirppu. Yhdellä meidän pihapiirin uimarannoista. Tän sivun juttuna on, etten koskaan rusketu. Yhtenä kesänä muistan ruskettuneeni oikeesti kunnolla, mutta se jäi sit siihen. Saa nähdä minkälainen rusina oon vähän vanhempana kaiken miun auringon palvomis-yrityksien jäljiltä. Nykysin on jääny auringonotto paljon vähemmälle, kun pelkään et WWF:n tyypit tulee työntämään minuu takasin avomerta kohti ;-)

-kirppu

Lisää vanhoja...

Ja taas näitä :-) Eli tässä seuraava aukeema miun scrapbookista. Spotlightissa jälleen armaamme, edesmennyt VW Polo. Ja murun pörröpää. Mistä lie tulossa ja mihin lie menossa, mutta aika paljon tuli vietettyy autossa aikaa matkalla millon minnekin. Tässä taas SL:n tarroja ja mysteerileimasimia ja Dymoa, niin kuin melkein kaikissa muissakin aiemmissa. :-)


Ja tässä toinen sivu. Oikeen puolen värit on tässä oikein ja vasemman väärin, ja ylimmässä kuvassa taas vice versa. Eli nyt on kuvaan päässyt Prunus padus, kavereiden kesken tuomi. Meillä on kotona monta isoa tuomea, ja mie RRRRRRRAKASTAN niiden tuoksua Se on aina niin keväinen tuoksu ja kestää vaan hetken. Oi oi. Lemppari-tuoksuja. Onneks ei ole allergioita, oon kuullut et esim. muutamalle astmaatikolle ja allergikolle tuomen tuoksu ei ole mitenkään niin mukava keväinen ilmiö.

-kirppu

Huh hell... siis kiirettä.

Blogihiljaisuus on taas hyökännyt kuin puun takaa. Olin viime viikonlopun kotona, jossa ylläoleva kuvakin on otettu. Tehtiin puutarhahommia, saunottiin, grillattiin ja heitin talviturkin. Kyllä tuonne jäiden sekaan sen verran mahtui polskahtamaan ;-)


Rantamme kivilaiturin päälle oli kertynyt tuulen ansiosta tuollasia jääkiteitä/-kristalleja. Melkein joka keväthän niitä sieltä löytää, mutta aina ne on yhtä hienoja. Sellasta irrallista söhlöä. Illalla kun vilvottelin  saunasta tullessa ennen järveen menoa kuulosti hauskalta, kun tuuli nous ja tuo jääsöhlö rupes hilisemään/kilisemään järven rannoilla ja pinnalla.


Oli varsin kivaa siis. ^^ Nyt maanantaina alko taas kesätyöt hautausmaalla, joten oon ollu sen takia niin riksrakspoikki, et on ollu täälläkin hiljasta, mutta kyllä tää tästä! Nyt kun viimenenkin arvontavoittaja otti sähköpostilla yhteyttä, laitan huomenna palkinnot postiin. Anteeksi viivästys, eivät ole siis palkinnot hävinneet mihinkään matkalle! Nyt parin koulutyön pariin vielä ja sitten jatkamaan pyhän viettoa :-)

-kirppu