Mitäpä tästä muuta sanomaan. Kesäinen maisemakuva kotipihasta otettuna. Kotonani luonnon keskellä sielu (tai mikä se musta tahmainen juttu nyt oli...?) lepää. Pienempänä sitä ei osannu niin arvostaa, olihan sitä vauvasta asti kasvanut kaiken tuon keskellä. Nyt kun on tullu asuttua kaupungissa jo useempia vuosia, huomaa, et ei tää niin hohdokasta ole. Haluan joskus oman pihan, oman puutarhan, oman rannan ja pienen soutuveneen. Haluan mennä metsään kävelemään ja marjastamaan. Haluan kuulla palokärjen äänen ja kattoo lepakoiden lentoa.
Niin ja heittää tikkaa. Tämmöinen mokaaminen vaatii taitoa! Ei osu tikkatauluun, eikä edes tikkataulun takana olevaan vaneriin, mut osuu sit kuitenkin toiseen tikkaan... :-) Voikii sanoa, et tikanheitossa en osunu edes seinään. Hyvä mie!
-kirppu
No comments:
Post a Comment