Long time no see...

Viime kirjoitus koski miun nielurisaleikkausta, nyt siitäkin on jo kohta kaksi vuotta aikaa. Toipuminen leikkauksesta ei sitten ollutkaan ihan pala kakkua, vaikka kaikki meni periaatteessa varsin hyvin. Yhtenä aamuyönä heräsin siihen, että nielustani pulppusi verta. Onneksi olin osannut odottaakin jotain tämmöistä (siitä mahdollisuudesta siis varoitettiin kyllä jälkihoito-ohjeessa) ja istuskelin sitten sohvan reunalla sellaiset parikymmentä minuuttia ja koitin parhaani mukaan viilentää kurkkua odotellen vuodon tyrehtymistä. Lopulta jouduin herättämään miehekkeen, joka järkytyksestään selvittyään soitti päivystykseen, missä asenne oli lähinnä "me ei mielellään vaivattais lääkäreitä tämmösellä asialla näin yöllä". (!!!) Jahas, no, kiitos vain. Lopulta sain vuodon tyrehtymään pitämällä jääpalaa nielussa vuotokohdassa. Oli sit koko aamun ja päivän melko paha olo ja heikotus päällänsä kun olin niellyt niin paljon verta. Onneksi mieheke oli tukena ja apuna!



Sitten kun kurkku käytännössä oli parantunut, sain korvatulehduksen. Tulehdus ei meinannut lähteä millään pois, vaan kuulin koko ajan toisessa korvassani sydämeni sykkeen. Kävin siitä työterveyshuollossa muutamaan otteeseen ja sovittiin että palaan syssymmällä asiaan jos vaiva ei ole hävinnyt. Kuuntelin siis kesällä mökin terassilla lintujenlaulun sijasta omaa pulssiani. Syksy tuli, vaiva jäi ja töissä meiltä karsittiin työterveyshuolto minimiin. Kun LOPULTA pääsin julkisella ihan KNK-spesialistille asti (kaksi visiittiä eri hoitajille, jotka yrittivät ylipuhua miut olemaan menemättä lääkärille; sekä visiitti lääkärille, joka lopulta suostui laittamaan lähetteen KNK-polille...), minut oli ehditty jo pelotella puolikuoliaaksi mm. kuulonalenema- ja verisuonen pullistuma -diagnooseilla.



KNK-polilla sit selvis, että miulla on suorastaan harvinaisen hyvä kuulo (...) ja pulssin kuuleminen johtuu todennäköisesti vaan lihasjumeista ja puristuksessa olevasta hermosta, joka on jotenkin innostunut oirehtimaan nyt sen leikkauksen jälkeen. Ihmekös tuo, kun koko nielun alue meni tavallaan uusiksi ja se toipuminenkaan ei ollut mitenkään nopeaa? Lääkäri määräs miut fyssarille ja sovittiin puhelinaika sitten myöhemmäksi.



Kävin sit ekaa kertaa siellä fyssarilla "jo" noin vuoden päästä siitä leikkauksesta. Ei tarvinnut käydä kuin viitisen kertaa ja voilà - vaiva lähti pois. Siihen mennessä olin jo joutunut uudestaan työttömäksi ja kaikkee muutakin mullistavaa oli sattunut, mutta eipä tarvinnut pelätä enää verisuonen poksahtamista (ainakaan sen pulssin viittaamaa, mistäs sitä oikeasti koskaan tietää) ja kuunnella korvassa jyskyttävää pulssijunaa.

Viime kesän vietin sit vanhassa tutussa toimistotyössä, joulu- ja tammikuu meni työttömänä, mieheke muutti pois (opiskelemaan, on yhä miun mieheke!), ja nyt oon taas täällä toimistolla. Eli semmosia kuulumisia tänne! Jospa tää tästä lähtis taas rullaamaan.

-kirppu

Nielurisat vol. 2

Edellisessä kirjotuksessa kirjotin: "Toistaseks oon selviny kohtalaisen pienillä kivuilla. Mukavasti vaan heijastelee leukaan, korviin ja hampaisiin, joten kylmäpussi on ollu ystävä. Saa nähä miten homma tästä kehittyy. " No, voin kertoa, että AU AU AU AU.

Ajattelin nyt listata asioita, joihin en osannut Googlailun ja hoitajien juttujen perusteella varautua tarpeeksi leikkauksen valmistautuessani. Jospa siitä olis jollekin tulevalle kohtalontoverille jotain iloa tai edes hyötyä.

1. Kuola. Sitä riittää, olo on kuin hammas- ja ienvaivaisella vanhalla kissalla. Koska joskus kurkku on niin kipeä ettei tee mieli niellä, kuolaa kertyy suuhun ja siitä sitten varovasti joko nieleskelet tai pupellat sitä lavuaariin tai vessapaperin palaan tai johonkin. Charming. Kannattaa varautua ostamalla lisää vessapaperia tai nenäliinoja tai jotain millä pyyhkiä tuota sitkeää kalman hajuista limaa. Herkullista.

2. Kitapurje. Heti leikkauksen jälkeen kitapurje oli aivan JÄRKYTTÄVÄ. Siis se pieni kutkale siellä keskellä kitalakea. No, leikkauksen jälkeen en olis voinu kuvailla sitä sanalla "pieni". Nähtävästi leikkaus ja kurkun sörkkiminen jotenkii sekoittaa aineenvaihdunnan sillä alueella, joten kitapurje helposti ottaa siitä nokkiinsa, vaikka ei mitään varsinaista damagea ottaisikaan itse. Kitapurje oli aivan järkyttävän kipeä ja turvonnu todella ällöttävän isoksi, mikä aiheutti jatkuvan tunteen siitä että on pala kurkussa. Ja nieleminen oli jo pelkästään sen takia yhtä helvettiä. Onneksi se vaiva katos kuitenkin aika nopeasti. Mutta, olis ollu ihan kiva tietää tuostakin etukäteen, eikä lähes pispanoida alleen kun erehdyin kurkistamaan kurkkuun ja ainut mitä näin oli tuo parikiloinen muodoton kitapurje.

3. Kieli. Sama homma ku kitapurjeen kanssa, eli kipeä ja turvoksissa. Otin aikoinaan kielilävistyksen, minkä seurauksena miun kieli turpos 2 viikoksi niin, etten oikeen voinu puhua. Kaveri selvis samasta vaivasta muutamassa päivässä, joten tää voi toki olla todella yksilöllistä.

4. Säteilevä kipu. Hoito-ohjeessa luki, että "korviin säteilevää kipua". Olisivat voineet mainita, että kipu säteilee myös vähän muuallekin. Ihan vaan, että olis voinut varautua. Miusta on aina parempi jos tietää mitä odottaa, niin kivun kestääkin paremmin. Miulla tää kipu on mm. säteillyt kaulaan, niskaan, päähän ja kaikista pahiten leukaan ja hampaisiin. Kyllä, hampaisiin. Se on jännä tunne kun pystyt kivun perusteella suurin piirtein tuntemaan joka ikisen poskihampaasi, kun aikasemmin ne vaan on hengaillu siellä pitämättä suurta melua itsestään. Kylmäpussi on ystävä. Pelkään tosin että saan kohta paleltumia päähäni kun oon joutunu turvautumaan niin paljon tuohon kylmään.

5. Puhuminen. En tiiä miten muilla on ollu, mutta miulla on periaatteessa onnistunu puhuminen koko ajan, heti leikkauksen jälkeen. Mutta! Puhuminen rasittaa kurkkua, eli aiheuttaa kipua, eli eipä tee paljoo mieli jutella. Lisäksi ääni on hirmu käheä ja paineessa, joten puhuminen tuntuu jotenkii hirmu raskaalta. Ei tavallaan uskalla puhua kunnolla, kun pelkää että kohta koskee kurkkuun tai käy yskittämään. Mielenkiinnolla odotan miten se puhuminen sujuu sitten kun tästä oon kokonaan toipunu. Ennen oon aatellu, että jos pitäis valita olisko kuuro, mykkä vai sokea, niin olisin mieluiten mykkä, koska eihän se niin paljoa rajota elämää. Voi kuinka typeräksi tunnenkaan itteni. Eipä vissiin rajota joo. Anteeksi kaikille puherajoittuneille!

-kirppu

Nielurisaleikkaus...

Syy kirjoittamiseen on totaalipitkästyminen. Syy totaalipitkästymiseen on nielurisaleikkaus. Kävin siis tässä ihanassa toimenpiteessä keskiviikkona ja nyt on vasta toipumispäivä numero 3, jos itse leikkauspäivää ei lasketa mukaan. Päivät on koostunu Piltistä, kolmiolääkkeistä ja ruotsalaisista dekkareista. Sekä vedestä, kylmistä kääreistä ja suoraan sanottuna paskan mausta suussa.

Jo yläasteella (noin 14 vuotta sitten, HUI!) lääkäri vihjaili, että nielurisaleikkaus vois olla aiheellinen, kun oli angiina vissiin kolme kertaa kahteen kuukauteen. No, en sitten uskaltanut siihen mennä ja kun angiinoitakaan ei ollut, jätin asian sikseen. Onhan ne risat nyt aina olleet enemmän tai vähemmän ällöt ja haitanneet elämää mm. hapenottokyvyn, kipuilun ja proppujen muodossa; mutta pelkäsin leikkausta liikaa. Kuinka ollakaan, sitten sairastelin lähes koko viime vuoden ja työterveyslääkäri lopulta sanoi, että jos kyseiset risat olis hänen kurkussaan, ni ei kyllä olis pitkään. Long story short: päädyin leikkaukseen, vaikkakin hyvin pelokkaana ja varmana siitä että kuolen ihan varmasti leikkauspöydälle.



Keskiviikkona sitten koitti tää doom's day. Olin syömättä puolesta yöstä eteenpäin ja aamulla puol kahdeksaks sairaalalle. Siitä sitten Diapamit poskeen, pää sekasin ja leikkaukseen. Lopulta olin joskus ennen neljää jo tarpeeks tolkuissani, että tätini pääs minuu hakemaan heräämöstä. Ja tässä sitä nyt ollaan.

Toistaseks oon selviny kohtalaisen pienillä kivuilla. Mukavasti vaan heijastelee leukaan, korviin ja hampaisiin, joten kylmäpussi on ollu ystävä. Saa nähä miten homma tästä kehittyy. Mieli tekee hyvää ruokaa, viiniä ja saunaa. Perkele. Nyt jo alkaa hajoilla kärsivällisyys. Huoh. No, ehkä tää tästä.

-kirppu

Kirjeenvaihtoa, osa 2.

Ja nyt lupaamani F.A.Q-osion, osa 2. :-)

5. Mitä jos miun käsialasta ei saa mitään selvää?
No tähän on oikeestaan vaan kaks asiaa sanottavana: 1. kirjottamallahan se selkiytyy ja 2. harvoin tilanne on niin paha, ku mitä luulee. Miunkii kirjekavereilla on hyvin erilaisia käsialoja; jotkut selkeempiä ja jotkut... hmmm, persoonallisempia. Ja jos kirjoitus muistuttaa aikuisten oikeesti enemmän muinaista hepreaa, aina on mahdollista kirjottaa esim. koneella, onhan tulostimet keksitty. ;-) Myönnettäköön, että kaikki kirjeenvaihtajat ei tykkää printatuista kirjeistä, mutta ei se mikään etikettivirhe ole kysyä et mites olis. :-)

6. Entä kun en jaksa kirjottaa mitään pitkiä kirjeitä, mutta haluaisin kokeilla?
Ei ole pakko kirjottaa pitkiä kirjeitä. Voit esimerkiks joko kysyä suoraan olisko joku kiinnostunut vaihtamaan lyhyitä kirjeitä, tai ehdottaa esim. postikorttien vaihtoa kirjeenvaihtotyyppisesti. Sekii on ihan yleistä, ainakii miun käsityksen mukaan. :-D Kirjeistä tulee pakostikin lyhyitä, kun tilaa on vaan postikortin verran. Tietysti on myös Postcrossing olemassa.

7. Postcrossing?
Lyhyesti: nettisivu, jonka kautta siulle arvotaan henkilö, jolle lähetät postikortin. Kun kortti saapuu perille, vastaanottaja kirjaa siihen kirjoittamasi koodin (saat senkin sieltä sivulta samalla, kun saat yhteystiedot) nettiin, ja voilà, kortti on saapunut perille. Sivu toimii kertavaihdon perusteella, eli jatkuvuutta ei tätä kautta tule. Saat ite kortteja sitä mukaa, kun siun lähettämiä kirjataan saapuneiksi. Vastaanottajaa ei voi hypätä yli, eikä vaatimuksia voi tehdä. Kortitkii tulee ihan yllättäen. Se ei maksa mitään, paitsi tietty kortin ja merkin verran; eikä siinä sitoudu mihinkään. Vain sillon, jos pyydät sivua arpomaan vastaanottajan kortille, siun oletetaan sitoutuvan sen lähetykseen. Eli kortti kerrallaan. Kiva idea, koska vastaanottajan saaminen on jännää, ja jos ei joskus napostele postitella mitään, ni ei oo pakko. Jos yhtään kiinnostaa, kannattaa kokeilla, edes kerran. ;-)

Siinä kaikki mitä tällä kertaa tuli mieleen. Herääkö kenellekään mitään muuta kysyttävää?

........................................................

Here's another short F.A.Q based on some questions people have asked me about penpalling. This time only in Finnish. :-)

-kirppu

Kuinka aloittaa kirjeenvaihto?

Miun kirjeenvaihtoharrastus alkoi jo vuoden 1993 aikoihin, kun vastarannan mökkiläisten tyttö Liisa kysyi haluaisinko alkaa kirjeenvaihtoon. Tästä kerroinkin jo aikaisemmassa postauksessa >>täällä<<. Ajattelinkii nyt kirjottaa tämmösen postauksen, sillä aina silloin tällöin kun tulee puhetta tästä miun harrastuksesta, ihmiset ihmettelee että miten sen kirjeenvaihdon oikeen vois alottaa ja mistä niitä kirjekavereita löytää. Tässä seuraakiin nyt tämmönen F.A.Q-osio, osa 1. :-)

1. Mistä kirjekavereita saa?
Lyhyesti sanottuna: nykyisin enimmäkseen netistä. Oli kyseessä sitten kotimaisten tai ulkomaisten kirjekavereiden etsintä, netissä on muutama hyvä sivusto, joihin oon ite luottanu.Yks paikka on jo tuo aikaisemmin mainitsemani Interpals, josta tarkemmin >>tässä<<. Sivulla on tosiaan hyvät ja huonot puolensa, mutta voin suositella sitä vieläkin lämpimästi. Myös Facebookissa on muutama hyvä ryhmä kirjekavereiden etsintään. Itse kuulun Penpalling & Letters -ryhmään. Siellä on paljon (englanninkielistä) keskustelua kirjeenvaihdosta, ja albumeita, joihin ihmiset voivat ladata omia kirjekaveri-ilmotuksiaan ja esittelyitään. Toinen Facebook-ryhmä johon kuulun on Letterworms, mutta se on mielestäni enemmän suunnattu jo kirjeenvaihtoon kiinni päässeille. :-)

2. Mistä kirjepapereita saa?
Lyhyesti sanottuna: nykyisin enimmäkseen netistä. Suomalaisia firmoja ei tunnu löytyvän enää mistään. Kauas ovat jääneet ne ajat, kun Tiimarissa oli laaritolkulla ihania kirjepaperisettejä, joita hamstrasin hullunkiilto silmissä. Nettikauppojen lisäksi aina on mahdollista askarrella itse. Ja ei, ei ole mikään vaatimus, että aina pitäis olla jotain tajunnan räjäyttävän mahtavia papereita käytössä. Tavallinen ruudullinen tai viivallinen paperi käy oikein hyvin! Itsekin käytän niitä usein, joskus koristeltuna ja joskus ihan sellaisenaan. Koristeluun käy esim. leimailu, erilaiset teipit (niitä saa jopa Ikeasta!) ja tarrat. Miten vaan haluat paperia koristella. Sisältö on koreaa ulkokuorta tärkeämpää tässäkii asiassa! ;-)

3. Mistä sitä kirjoittaisi?
Niin, tää onkin sit hieman hankalampi kysymys vastata. :-) Ekan kirjeen kirjottaminen on aina hankalaa. Yleensä ekassa kirjeessä kerrotaan itsestä ja kysellään asioita siitä henkilöstä, kenelle kirje menee. Hyvin maalaisjärjellistä siis. Ekoissa kirjeissä siis tutustutaan toiseen, ihan niin kuin normielämän ihmissuhteissakin. Siitä se keskustelu sitten lähtee käyntiin. Kirjeissä kerrotaan mitä kuuluu ja mitä on tullut touhuttua sitten viime kirjeen. Lisäks itse ainakin kirjoittelen paljon ihan yleismaailmallisia juttuja ja poliittisia juttuja, eri maiden kulttuuri on myös yleinen keskustelun aihe. Mistä nyt yleensä haluu puhua kavereiden kanssa. :-D Ei miun elämä mitenkään tapahtumarikasta ole, mutta kirjotettavaa löytyy siitä huolimatta.

4. Entä jos ei enää keksi kirjotettavaa?
No, samalla tavalla, kuin kaikkien ihmisten kanssa ei ihan normi-arjessakaan natsaa, ei aina natsaa kaikkien kirjekavereidenkaan kanssa. Jos kemiat vaan ei kohtaa, eikä keksi mitään "puhuttavaa", voi tulla sellanen tilanne eteen, että joutuu lopettamaan sen henkilön kanssa kirjoittelun. Siinä tilanteessa etiketin mukaista on ilmoittaa tälle ihmiselle ettei nyt vaan "klikkaa". Harvinaista se on, mutta sitäkin sattuu. Normielämässä yleensä sellaisen ihmisen kanssa ei vaan pidetä yhteyttä, mutta kirjeenvaihdossa on kohteliaampaa ilmottaa, kuin jättää toinen miettimään että miksei se vastaa. Mie oon kerran joutunu päättämään kirjeenvaihdon yhen tyypin kanssa, kun huomasin muutaman kirjeen jälkeen, että kemiat ei kohtaa, ja etsittiin ehkä eri asioita kirjeenvaihdolta. Yleensä kyllä tuollasia ongelmia ei tule, sillä noiden kirjeenvaihtoilmoitusten (esim. siis P&L-yhteisössäkin olevien) perusteella tietää kyllä aika hyvin että "tää on sellanen tyyppi, johon haluan tutustua!".

Seuraavaan F.A.Q.-osioon sitten lisää kysymyksiä. :-)
Jos tästä on jollekin iloa, jättäkäähän kommenttia!

........................................................

Here's a short F.A.Q based on some questions people have asked me about penpalling. This time only in Finnish. :-)

-kirppu

Pitkästä aikaa!

Viime postaus taitaa olla huhtikuulta, hui kamalaa. Selityksenä kerrottakoon, että parempi puoliskoni vietti kesän läppärimme läppärinsä kanssa taasen Nummelassa, joten ei ehkä ihmekkään et on ollu aika hiljasta :-D Käsitöitä en oo tehny pahemmin mitään koko kesänä; kiitos 35°C:n helteille, jotka ainakii täällä Savonlinnassa "hellivät" ihmisiä koko heinäkuun. Ei oikeen houkuta tehdä käsillä mitään, kun pitäs olla hikee pyyhkimässä aina viiden minuutin välein :-D



Neulonut oon vähän: villasukat eräälle synttärisankarille ja kettuhuivia purkanut ja neulonut. Kummastakaan ei oo nyt edes kuvaa näyttää. Lähinnä oon kunnostautunu punaviinin juonnissa ja hien pyyhinnässä. Niin ja vähän oon paperiaskarrellu myös. Kesä meni töitä tehdessä ja Ilosaareen eksyin, mutta niiden lisäks ei oo sattunu oikeen mitään mainittavaa. Ehkäpä tämä tästä. (Vasemman puoleinen kirje lähti Pohjois-Irlantiin ja oikea Saksaan)

 

Vasen kirje näistä lähti Portugaliin ja oikea Singaporeen. Oon nyt liittynyt myös Postcrossing-sivulle, minkä kautta on tullu laitettua vissiin 8 korttia maailmalle. Nyt vaan odotellaan millon saapuvat kaikki perille. Et eipä tässä muuta. Sarjassamme lame-postaus osa 12. Ehkä sitten, kun miun nielurisat poistetaan (IIIIK) ja oon saikulla, saan vihdoin jotain aikaseks muullakii ku PS3- ja kirjeenvaihtorintamalla. Jälkimmäinenkii ku on vähän sellanen harrastus, ettei siitä näiden laittamieni kuvien lisäks oikeen muuta sanottavaa ole. :-D Vai onko kellään satunnaisella lukijalla jotain kysyttävää? Kommentoikaa ihmeessä jos eksytte tänne.  Voin kyllä sanoo etten ite ehkä näin randomia ja satunnaisesti päivittyvää blogia jaksais seurata :-D Ehkä mie koitan ettii vaikka jonkun haasteen niin saisin tän blogin elvytettyä takasin elolle.

........................................................

Short translation: Nothing to see here. :-D I spent the Summer without our laptop, hence the complete silence. And due to the crazy heat, I haven't done anything worth mentioning either, been too sweaty for that. Hopefully I'll get something done (my fingers have been itching!) and manage to take pictures and post it here. I know I wouldn't follow such a random and rarely updated blog like this :-D Is there anyone out there even reading this? :-D If so, please let me know, if not, I'm not surprised. :-D

-kirppu

Unipussi vauvalle!

Viimeisin tekoseni! Serkkuni sai ensimmäisen lapsensa tuossa parisen viikkoa sitten ja olin ajatellut ommella tulevalle lapselle vaikka mitä. No, ompelinkin vain tämän. :-D Ohjeen sain Äitee Risainin blogista (linkki tässä), KIITOS siitä Äiteelle! Vuorikankaana Noshin Preppy Puppy ja muu kangas perus-harmaata velouria.


Meinasin suoraan sanottuna seota tuon resorikaitaleen kanssa :-D Ompelin viimeisen, kiinnittävän ompeleen käsin, kun en olisi saanut sitä tarpeeksi siististi ommeltua koneella millään ilveellä. Tämä on siis tosiaan unipussi, jossa lapsen on mukava köllötellä (toivottavasti). Sain serkulta jo kuvan, jossa tyttö nukkuu pussissaan, joten taisi olla ihan hyvä lahja!


Tarranauhoista teinkin sitten tassunmuotoiset tuohon miehustan puolelle. Olivat miusta kivemmat niin, kun tuntuivat jotenkin hyppäävän silmään tuolta harmaalta pohjalta. Oli kyllä hauska projekti, vaikkakin työläämpi ku mitä osasin arvata tuon käsinompelun takia :-D


Tuossa vielä lähikuvaa kuosista ja merkistä, jonka lisäsin kylkeen!

Niin, ja tuli huomattua, että tää toimii myös mainiona hattuna :-D

........................................................

This time a VERY short translation: Pictures of the swaddle I made for my cousin's baby girl! It works well as a hat too! :-D 

-kirppu