Arvonta suoritettu!

Arvonta on nyt siis suoritettu! Piti arpoa jo silloin perjantaina, mutta tässä on ollu pari muuttujaa...  Käykääpäs kurkistamassa sähköpostiinne jos olette osoitteen aikanaan kyselyyni jättäneet. Arvonta tapahtui aina yhtä luotettavalla random number generatorilla. Osallistujia oli yhteensä 54.

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE!

-kirppu

Opparia!

Opparista sen verran, et oon nyt saanut sen käytännössä kasaan! JEE! Nyt pitää lähettää se sellasen plagiointi-tarkastajan läpi ja sitten äidinkielen opettajalle tarkastukseen. Sit ollaan taas paljon lähempänä valmistumista. JEE/iik. Armas kouluni, turvaverkkoni, kohta kokonaan paketissa. Sit joutuu/pääsee töidenhakuun. Onneksi on jo kesäks töitä, niin ei siitä tarvii niin stressata.

Tänään ompelin pari salaista juttua (joista voin puhua enemmän vasta myöhemmin *sneak sneak*) ja tuon kuvassa näkyvän vetoketjupussukan. Päätin arpoa huomenna ne kyselyyn liittyvät palkinnot, yllättävän harva vastaaja jätti sähköpostisoitteensa ja koska lupasin arpoa kaksi palkintoa, voi arpaonni hyvinkin osua juuri sinun kohdallesi. ;-) Toisena palkintona siis tuo pussukka, ja toisena yksi Marras-kaulakoru. Palkintojen teoreettinen arvo on jotakuinkin sama.


Sivussa on tämmönen pieni lenksu ja kuten kuvasta näkyy, kyseessä on kooltaan vähän tuollainen pienempi pussukka.




Pussukassa on sininen vetoketju, ja raidallinen vuori.


Pussukan ohje täältä: http://sewlikemymom.com/cosmetic-bag-tutorial/
Voin suositella, kätevä ja selkee ohje. Nopee tehdä ja saa helpolla hyvän. :-)

-kirppu

Ja taas vanhuuksia...

Jatkan vieläkin näiden vanhojen leiskojen jakamista, ei näitä ole enää ku ihan hirveesti jäljellä. Eli tässä on kuvassa tuo murun armas Polo ja yhteisen kaverimme silloinen armas Polo. Kyllä nuo oli vaan niin komeita autoja! Taustapaperi on juurikin niin ärtsyä, kuin tässä, eli värit ei ole vääristyneet. Näihinkin hyödynsin jotain tulostettavia koristeita ja mysteerileimasinsetin kesäistä tuolia.


Ja siinä sitten Sittarin parkkikselta löytynyt oikeasti hieno auto :-) Kevään ensimmäisiä luontoilmiöitä on se, kun kaiken maailman komeet kulkupelit kaivetaan autotallien kätköistä ja niitä rupee näkymään kaupungilla harva se päivä. Tässäkin tuo kattokruunu on tulostettu, ja sen alareunaan on liimattu joku mysteeritimangi, joka nyt ei kyllä tästä kuvasta oikein erotu.

-kirppu

Naftaliinista kaivettua osa 3

Tuona kesänä meillä oli aina roosteri mukana. Kuvassa näkyy myös miun tavaramerkit: hirvee kasa rannekoruja ja iiisot korvarenkaat. Ja se edellisessä postauksessakii mainitsemani neule. Kavereiden kanssa tässä siis päivän paistattelu -puuhissa. Kuunneltiin enimmäkseen Audioslavea ja Beastie Boysia, kuten kuvan teksti kertookii. Ah, ihanat keväiset huolettomat päivät kavereiden kanssa. ^^


Ja yks toinen/kolmas tavamerkki sit olikii nuo Ossit + säärystimet. Äiti osti nää kengät miulle, olikohan 8. luokalla. Käytin niitä yhteensä noin... ööö... 5-6 vuotta. Huhhuh! Nää kengät on ollu kyllä kaikessa mukana. Vieläkii nuo on kai jossain tallessa. Miulla on muuten tälläkii hetkellä Ossit käytössä, mainio kenkämerkki, suosittelen ;-) Nykysetkii ollu sen viitisen vuotta käytössä. Taitaa olla tuo 5 vuotta aika lailla sellanen kipuraja miten pitkään voi noitakaan käyttää ennen ku menee ihan liian pitkälle. Meinasin linkittää tähän loppuun pari biisiä, mutta eipä tuo Youtube suostunut yhteistyöhön. Höh.

-kirppu

Arkistojen aarteita osa 2

Tässä lupailemani seuraava aukeama! Kuva puhukoon puolestaan. Eli aurinkoo, jätskiä ja Citymarketin ns. puliranta. Olin sillon hämmentävän ruskeetukkanen! Päällä todennäköisesti miun silloinen lempi-neule, joka on kai hengissä vieläkin. Pitäisikin kaivaa se kai naftaliinista...


Ja siinä hassu kuva murusta, ikää sillä tässä se 19 :-D Mikä babyface. Awwww.... Sama tukkatyyli tuntuu olevan tällä hetkellä taas, vahingossa tosin. Taustalle kumpaankin sivuun oon muka-nerokkaasti laittanut rei'ittämääni paperia. Ihan kivan näköinen koriste tosin. Ehkä tuota voi hyödyntää vieläkin. Hmm... Paperit on jotan random-paperia. Ostin varmaan Tiimarista tai kirjakaupasta setin. Leimasimet tilasin kai jostain, ja paperikoristeet on siis tulostettu ja leikkaa-liimattu. Hyvin muistan mitä oon mihinkin käyttäny!

-kirppu

Arkistojen aarteita osa 1...

Koska on ollu niin hiljasta nyt askartelurintamalla, ajattelin jakaa teidän kanssa tämmöisen vanhan scrap-albumin arkistojen syövereistä. Eli kyseessä on itse askartelemani albumi vuosimallia 2008. Jälki on paikoitellen hyvinkin mielenkiintoista. Olin just innostunu paperiaskartelusta ja tää on kaikkien aikojen toinen tekemäni/kasaamani albumi. Koska en omistanu mitään hienoja härpäkkeitä sillon(kaan), tulostin ja leikkaa-liimailin päheitä grafiikoita albumin sivuille. Kuvat on otettu murun vanhalla kännykällä (kyllä, sillon oli jo kamerakännyköitä ;-)) ja laatu on sen mukaista. Nää kuvat on vanhoja ja otettu huonommalla kameralla, ku mikä miulla nyt on. Koittakaa kestää.


Eli albumi kertoo kesästä 2004. Se oli miun ja murun eka yhteinen kesä, eli tänä syksynä vietetään 10-vuotispäivää. OHO! Murulla oli autona komea punainen VW Polo, jonka peilissä roikku kuulapyssyn panoksille tarkotettu käsikranaatti. Lähes legendaarinen. Se on meillä kai vieläkii jossain tallessa ^^


Ajeltiin ympäri kaupunkia vähän koko kesän. Kaupungissa kun asui (muutin kotoa 16-vuotiaana) niin oli helppo huristella kattoo esimerkiks sitä kaverin futispeliä tai mennä jätskille tai mitä vaan. Harvinaista herkkua korvessa kasvaneelle! Autoradiosta kuulu todennäköisesti sillonkii jotai poppis-biisejä! Oi niitä aikoja!

Huomenna sitten pari aukeemaa varmaankin lisää. :-)

-kirppu

Välipäivitys!

[liitteenä ollut gif on poistunut internetsistä, ikävä kyllä]

Tässä iloinen Kirppu liikuttaa miehekkäästi lanteitaan sen kunniaksi, että opparin luonnos on nyt palautettu! Takaisinhan se sieltä vielä tulee, mutta yksi askel taas lähempänä valmistumista. Toivon, ettei palaute oo ihan murskaavaa, mut en jaksa edes ajatella asiaa nyt, ihan sama, EVVK. Yay.

Palailen myöhemmin astialle hieman runsaammissa merkeissä, ajattelin nimittäin vähän kertoa kyselyni tuloksista ^^ Kunhan jaksan, nyt en jaksa ajatella mitään oppariin liittyvääkään. Yh. Nyt menen tekemään jotain _hauskaa_. Ja ysäri-poppi soi! Tänään haluun kuunnella hauskaa musaa, joka saa mielen iloiseksi. Joten kärsikää, naapurit! Buahahahahahaaaaa....

Päivän valikoitua soittolistaa:

Pandora - Don't You Know: klassinen ysäri-hitti


Snoop Dogg - Sweat: ihanan törkee ja jytisevä biisi, Snoop on myös ihan paras!


Alice In Videoland - Cut the Crap: uuuh...

Siinä teille randomia huttua. Kaikkee mitä tulee hyvillä mielin kuunneltua ei kehtaa edes julkasta... Laters!

-kirppu

Tv-sarja -fanitusta osa 1!

Välikevennyksenä nyt esittelen sitten yhden kaikkien-aikojen-paras-ikinä-lemppari tv-sarjoistani!


Elikkäs Buffy, vampyyrintappaja. Sarjahan alkoi alunperin pyörimään jenkkilässä jo maaliskuussa 1997. Sarja perustuu saman nimiseen leffaan (vm. 1992), jonka loi käsikirjottaja-ohjaaja Joss Whedon. Wikipedia kertoo, että Whedon sai idean perinteisestä kauhuleffojen asetelmasta, jossa pieni blondi nuori tyttö joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja tulee tapetuksi pimeällä kujalla. Whedon halusi leikkiä tällä idealla ja kääntää tilanteen päinvastaiseksi. Whedonin mukaan olisi hauskaa luoda hahmo, joka pimeälle kujalle mennessään ei joudukaan tapetuksi, vaan sen sijaan voittaa hyökkääjän. Hän on kertonut, että Buffyn ensisijainen viesti on "naisten voiman riemu ja sen voiman omistaminen, käyttäminen ja jakaminen". (Wikipedia) No, leffan varsinainen ohjaaja sit teki kyseisen idean pohjalta hömelön komedian, mikä ei vastannut Whedonin alkuperäistä ideaa (onneksi, sillä muuten ei ehkä olis ko. tv-sarjaa...). Eräs tuotantoyhtiö sitten kuitenkin kiinnostui ideasta pari vuotta leffan jälkeen ja ehdotti tv-sarjan tekemistä. Sarja olikin sitten onneks enemmän Whedonin alkuperäsen mielikuvan mukainen. Sarjaa tehtiin lopulta 7 tuotantokautta vuosina 1997-2003.

Miksi sitten pidän sarjasta edelleen, yli 16 vuotta sen alkuperäisen syntymäpäivän jälkeenkin?


1. Buffy suomeksi sanottuna potkii persettä! Dialogi on mahtavaa, sarjassa naiset voi olla fiksuja, nättejä ja vahvoja samanaikasesti, eikä muutkaan hahmot oo pahvista leikattuja. Toisin sanoen, sarjan asenne on kohdallaan. Katsojaa ei pidetä idioottina, eikä asiat mene aina helpoimman kautta.


2. OMG mitä tunteiden paloa. Ja könsikkäitä. Ja tunteiden paloa. Ja könsikkäitä. Ja... no ehkä tajusitte pointin :-D Minä, vanha kyynikko, itkin kuin silmiinsä chiliä hieronut Brooke Kaunareista kun eräskii sarjan suhde meni reisille. Vaikka tiesin sen ja osasin odottaa ja olin nähnyt ko. jakson monesti ennenkin. Silti, taas. Yhyy!


3. Jos ei sarjan naiset ole tyypillistä Mary Sue -laatua, niin ei oo kyllä miehetkään tyypillisen stereotyyppisiä. Jos ei vielä kohdassa 1 tullu selväksi, henkilöt on monipuolisia ja uskottavia. Verrattuna esim Twilightiin (hyrrrr), ero on ku Aura-juustolla ja Rainbow-homejuustolla.


4. Ihanaa ysäriä! <3 Vaatteet, asusteet, hiukset, musiikki, kaikki. Ihanan nostalgista (kyllä, se on nostalgista). Läppärit ja muut, aah.


5. Sarja on suoraan sanottuna helvetin hauska.

Ei siis mikään ihmekään, et oon hamstrannu kaikki kaudet DVD:llä, katson niitä Netflixistä, ja fanitan sarjaa edelleen? Suuri salilla käynti -inspis on myös kattoo kun Buffy mättää örkkejä turpaan. ;-)
Onko täällä muita Buffy-intoilijoita?

-kirppu

Kiittämättömyyskö maailman palkka?

Varoitus: seuraava kirjoitus sisältää enimmäkseen kitkerää tilitystä. Vastapainoksi kuva penkkari-karkkeja natustavista variksista.

Nyt kun on ollu aika ajankohtaisen asiana tuo miun täällä blogissakin mainostama kysely, oon huomannut miten vähän ihmiset oikeesti haluaa auttaa.

Otetaan esimerkiksi Facebook. Siellä oon itse törmännyt vuosien varrella moneenkin vastaavanlaiseen kyselyyn, ja äänestykseen joita face-kaverini on pyytänyt jakamaan ja joihin on pyydetty vastauksia. Yleensä oon aina mainostanut kyseisiä linkkejä ihmisten niin pyytäessä ja vastannut itsekin, mikäli oon kuulunut kohderyhmään. Nyt kun oon sit tuolle omalleni pyytänyt samaa, ei monikaan näistä henkilöistä ole voinut vaivautua painamaan sitä Jaa-nappia.

Toisena esimerkkinä pari kaveriani, jotka tunnen hyvin, mutta lähinnä netin ja kirjeiden kautta. Yhdelle ulkomaalaiselle, jonka oon tuntenut jo vuosia, laitoin sähköpostia, jossa ensin pyysin (jos vaan on aikaa) apua englannin oikeinkirjoituksen tarkistamisessa, ja kysyin olisko miun kyselyn mainostaminen sen blogissa mahdollista. Ei oo vastannut lainkaan. Muutaman muun jutun perusteella tiedän, että on kyllä sähköpostin saanut ja nähnyt. Odotin, että olisi voinut edes laittaa ”sori, oon kiireinen, nyt ei pysty” vastauksen jos näin on. Toinen henkilö taas keskusteltuani kanssaan asiasta pyysi, että laittaisin linkin hänelle, et hän vois jakaa sitä omille kavereilleen. No, ei ole edes avannut kyseistä viestiä, vaikka tiedän et se on perille tullut ja nähty.

Muutenkin tuon kyselyn jakaminen on ollut tosi vähäistä. En nyt väitä että olisin toivonut kaikkien kavereideni ja puolituttujen siellä sitä innostuksissaan 24/7 jakavankaan, mut tulos on ollu paljon huonompi, ku mitä toivoin ja odotin, etenkin kun ottaa huomioon miten paljon oon itse kaikkea vuosien saatossa mainostanut. Oletin, että ihmiset joita oon itse auttanut (joitakin monestikin), voisi niin sanotusti palauttaa palveluksen. 

Lähinnä siis ihmettelen, että mitä helvettiä. Itse pyrin jeesaamaan kaveria jos joku apua tarvitsee. Lisäksi laitan kyllä sähköpostilla/tai muulla vastaavalla kuittauksen (pystyin sitten auttamaan tai en) kohtalaisen ajan kuluessa. Totaalinen hiljasuus on se, mikä tässä nyt eniten ketuttaa. Ja se, ettei haluta tehdä vastapalveluksia, kun siihen menevä aika olis kuitenki noin puolen minuutin luokkaa.

En nyt tiedä mitä haluan tällä kirjoituksella saavuttaa, vai haluanko mitään. Piti vaan päästä ihmettelemään. Mut nyt haluun lopettaa hieman positiivisempaan sävyyn…

Miljoonasti kiitoksia teille kaikille, jotka olette vastanneet, ja teille, jotka olette auttaneet jakamalla linkkiä erinäisissä paikoissa! On miulle tullut muutamia positiivisiakin yllätyksiä. :-) Vastauksia on edellä kirjottamastani huolimatta tullut jo hirmuisesti, positiivisin ajattelemani tavoite on nyt vajaan 20 vastauksen päässä, mikä on jo hienoa! Eli KIITOS teille, tiiätte kyllä keitä olette. Ja loppukommenttina: vielä on kaks päivää aikaa jakaa ja vastata ;-)

linkki on tässä: http://www.webropolsurveys.com/S/A9090B45871C1FBE.par

-kirppu 

Hiljaisuuteen syy vol.2

Tässä syyt blogihiljaisuuteen. Tuhottomasti pyykkiä ja oppari. Jännä juttu miten helkkaristi sitä pyykkiä voi näin kahen aikuisen ihmisen (henkisestä iästä en sano mitään...) taloudessa tulla! Eikä edes pestä, miusta ainakaan, liian köykäisin perustein. Ja mikä helkkari siinä on, et se aina, AINA jää miulle. Niin ku muutkii kotihommat. Tasa-arvo, missä olet?
Oppari on nyt lähinnä koostunut viime päivinä siitä, et oon yrittänyt saada miun kyselylinkkiä jaettua mahdollisimman monessa paikassa. 79 vastausta tullut ja 100 olis tavotteena. Päiviä enää pari hassua jäljellä. Linkitys-ideoita otetaan vastaan! :-)

Linkki kyselyyn:

http://www.webropolsurveys.com/S/A9090B45871C1FBE.par

Eli jos satut tänne, etkä oo vielä vastannut, vastaa, PLEASE. Osallistut arvontaan ja autat ihmistä hädässä. Linkkiä voi myös jakaa ja mainostaa. Kunhan saan tuon perkaleen pakettiin niin ai taivas sentään. Voi sit hyvällä omallatunnolla tehä aivan täysin turhanpäiväsiä ja hyödyttömiä asioita :-D

Palataan asiaan taas kun hommat etenee! Onkin muutama projekti mielessä mitä haluaisin tänne jakaa, mutta ei vielä uskalla ettei jutut paljastu asianomaisille liian aikaisin. ;-)

-kirppu

Jännä juttu...

Vasen kuva: http://www.chic-steals.com /// Oikea kuva: http://models.com (Peter Farago & Ingela Klemetz Farago)

Törmäsin tässä taannoin jännään juttuun. Tuli blogosfäärissä vastaan kuva ylläolevasta mustasta Chanelin perhos-laukusta. Kuinka ollakaan huomasin sen etäisesti muistuttavan erästä omaa oppariompelustani. Väitän tosin, että Chanelin laukku on ensinnäkin a) tyylikkäämpi ja b) no, se on Chanelin laukku. Eikä mallit nyt muistutakaan toisiaan muuten, kuin perhos-aiheen ja hieman kannettavuutensa osalta, mutta silti. Hämmentävää, että edes tuon verran.

Vertailun vuoksi kuva siitä miun laukusta ja nakkisormistani...

Harvoin sitä sattuu, et edes tässä määrin kaukaisesti ja hakemalla jokin oma tuotos muistuttaa jotain merkkituotetta. Yleensä omat ompelukset on aina ollut enemmän tai vähemmän outoja tavalla tai toisella. Esimerkkinä Hammasliivi... Siitä lisää ehkä myöhemmin jos uskallan.

-kirppu

Astiavillitys

Aikasemmin en oo ollu mikään innokas astioiden keräilijä, mut nyt on jotenkii kummasti ruvennu tietyt astiastot ja sarjat pistämään silmiin. Ihana äitini osti miulle ja tuolle karvaisemmalle tämmöset kahvikupposet. Omani sain jo ennen joulua, mut nyt en oo nähny tuota punasta Taikaa enää missään. Tietääkö joku onko koko sarja lopetettu vai mikä on vikana?

Kuvat pöllitty: http://www.iittala.fi

Eipä tuo pöllömmältä näin musta-valkoisenakaan tosin näytä! Vois vaikka pitää nuo värikkäät omina kahvikuppeina ja hamstrata noita musta-valkoisia. Kannattaa muuten tutustua Klaus Haapaniemen (linkki vie kotisivuille) kuvituksiin muutenkin, on aikasen hyvännäköstä settiä! Toinen kiinnostava astiasto onkin sitten Piilopaikka!

Kuvat pöllitty: http://www.arabia.fi

Tässä on miusta hauska tämmönen lastenkirjamainen kuvitus. Eläinrakkaalle etenkin kohdillaan. Astioiden muoto tuo mummon mieleen, mut kuvituksen ansiosta astiat tuntuu hirmu nuorekkailta. Tykkään! Nää on "kuvittanu" Kaksitvån (linkki vie nettikauppaan) Piia Keto. Siinä kaikille vinkkiä jos haluutte lahjoa jollain joskus ;-)

-kirppu

Pääsiäispäivitys

Olipas kotitien maisemat hieman muuttuneet viime näkemältä! Tuossa missä nyt on aukeaa, oli pöpelikköä. Ja on ollut niin kauan, ku mitä miussa on henki pihissyt. Tiesin kyllä mitä tuleman pitää mut aina se lopputulos yllättää kuitenkin. Lauantaina menin siis porukoiden luo viikonlopun viettoon ja olin siellä hieman jeesimässä pilkkikisoissakin. Ite en ottanu niihin osaa, sillä miun kalaonni on ihan surkee. Viikonloppuna syötiin hyvin ja nautittiin ihanista keleistä! Auringonlaskutkaan ei olleet kehnompia!



Nyt kun tuo Muistikirjamaaliskuu loppu, en tiiä mitä alkais tekemään :-D Ehkä pitäis kehitellä joku haaste homma jostain. Jos ei löydy sopivaa niin keksii vaikka itse! Mut nyt mielummin sellanen, mitä ei tarvii joka päivä tehdä, se on niin sitovaa kuitenkin. Itsekin harmittelin kun jäin välillä jälkeen, tuntui että se oma tavote vähän kärsii kun kerralla tekee monta. Ehkä sellanen vuoden kestävä viikko-journal. Hmmm... pitääkin pistää mietintämyssyyn hautumaan! Mut nyt lähden ruokakauppaan!

-kirppu

Viimeset kaksi, nyyh!

Perkale, myöhästyin sit kuitenkin :-D Tultiinki vasta tänään takasin kotiin reissulta, niin eihän sitä ehtiny aikasemmin latailla tänne mitään. Jäi näiden tekeminenkii tähän päivään. No, onneks ei tämän enempää myöhästyny! Hedelmätarraa en löytäny, ni laitoin sit laastaritarran oikeen laastarin kaveriksi.


Tähän listasin sit ison liudan kuukauden aikana huomaamiani juttuja. Käytin vihdoin nuo SL:n peuratarrat, joita oon hautonu ikuisuuden (vaikka miulla on niitä toiset vielä jälellä!).

Iso kiitos Norsikselle ja Ikomille tästä kuukaudesta! On ollut ihan mahtavaa! Yllättävän raskasta, mutta myös rentouttavaa. Varmasti käytän vesivärejä tämän jälkeen enemmänkii! :-)

----------------------------------------

My last LO's. It has been FUN! Thank you! #30 was a scavenger hunt -challenge, and #31 was to write about what I had learnt this month.

-kirppu