Tv-sarja -fanitusta osa 1!

Välikevennyksenä nyt esittelen sitten yhden kaikkien-aikojen-paras-ikinä-lemppari tv-sarjoistani!


Elikkäs Buffy, vampyyrintappaja. Sarjahan alkoi alunperin pyörimään jenkkilässä jo maaliskuussa 1997. Sarja perustuu saman nimiseen leffaan (vm. 1992), jonka loi käsikirjottaja-ohjaaja Joss Whedon. Wikipedia kertoo, että Whedon sai idean perinteisestä kauhuleffojen asetelmasta, jossa pieni blondi nuori tyttö joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja tulee tapetuksi pimeällä kujalla. Whedon halusi leikkiä tällä idealla ja kääntää tilanteen päinvastaiseksi. Whedonin mukaan olisi hauskaa luoda hahmo, joka pimeälle kujalle mennessään ei joudukaan tapetuksi, vaan sen sijaan voittaa hyökkääjän. Hän on kertonut, että Buffyn ensisijainen viesti on "naisten voiman riemu ja sen voiman omistaminen, käyttäminen ja jakaminen". (Wikipedia) No, leffan varsinainen ohjaaja sit teki kyseisen idean pohjalta hömelön komedian, mikä ei vastannut Whedonin alkuperäistä ideaa (onneksi, sillä muuten ei ehkä olis ko. tv-sarjaa...). Eräs tuotantoyhtiö sitten kuitenkin kiinnostui ideasta pari vuotta leffan jälkeen ja ehdotti tv-sarjan tekemistä. Sarja olikin sitten onneks enemmän Whedonin alkuperäsen mielikuvan mukainen. Sarjaa tehtiin lopulta 7 tuotantokautta vuosina 1997-2003.

Miksi sitten pidän sarjasta edelleen, yli 16 vuotta sen alkuperäisen syntymäpäivän jälkeenkin?


1. Buffy suomeksi sanottuna potkii persettä! Dialogi on mahtavaa, sarjassa naiset voi olla fiksuja, nättejä ja vahvoja samanaikasesti, eikä muutkaan hahmot oo pahvista leikattuja. Toisin sanoen, sarjan asenne on kohdallaan. Katsojaa ei pidetä idioottina, eikä asiat mene aina helpoimman kautta.


2. OMG mitä tunteiden paloa. Ja könsikkäitä. Ja tunteiden paloa. Ja könsikkäitä. Ja... no ehkä tajusitte pointin :-D Minä, vanha kyynikko, itkin kuin silmiinsä chiliä hieronut Brooke Kaunareista kun eräskii sarjan suhde meni reisille. Vaikka tiesin sen ja osasin odottaa ja olin nähnyt ko. jakson monesti ennenkin. Silti, taas. Yhyy!


3. Jos ei sarjan naiset ole tyypillistä Mary Sue -laatua, niin ei oo kyllä miehetkään tyypillisen stereotyyppisiä. Jos ei vielä kohdassa 1 tullu selväksi, henkilöt on monipuolisia ja uskottavia. Verrattuna esim Twilightiin (hyrrrr), ero on ku Aura-juustolla ja Rainbow-homejuustolla.


4. Ihanaa ysäriä! <3 Vaatteet, asusteet, hiukset, musiikki, kaikki. Ihanan nostalgista (kyllä, se on nostalgista). Läppärit ja muut, aah.


5. Sarja on suoraan sanottuna helvetin hauska.

Ei siis mikään ihmekään, et oon hamstrannu kaikki kaudet DVD:llä, katson niitä Netflixistä, ja fanitan sarjaa edelleen? Suuri salilla käynti -inspis on myös kattoo kun Buffy mättää örkkejä turpaan. ;-)
Onko täällä muita Buffy-intoilijoita?

-kirppu